"Kaikkialla oli hautausmaan hiljaista. Olin varmasti myöhässä."
Gummerus 2011. 249 s.
Maniaa, hypomaniaa, depressiota. Romaanin nimihenkilö, (ainakin ajoittain) taideopiskelija Myrsky, elää kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Romaani kuvaa ailahtelut ja Myrskyn kyvyttömyyden vastustaa sairauttaan (vai ominaisuuksiaan?) uskottavasti. Kun mania iskee, itsekurilliset päätökset siirtyvät huomiseen, todellisuudessa olemattomiin.
Romaani kuvaa oivaltavasti nuoruuden hillittömyyttä ja sitä, kuinka aina tekee mieli mennä pidemmälle ja etsiä, onko olemassa rajaa, jota ei voi ylittää? Kuinka monia rajoja voi ylittää siten, että se on hauskaa ja hulvatonta, kuinka monia rajoja voi ylittää siten, että jo vähän epäilyttää, oliko tämä sittenkään kannattavaa, ja milloin voi aistia olevansa lähellä sellaisia rajoja, joita ei todellakaan tahdo edes hipoa? Vahinkoja sattuu, niin myös Myrskylle, jota ei voi kontrolloida edes Marek, suomalais-puolalainen skrode pahis.
Tyyliltään romaani on ajoittain rasittava, mutta juonenkäänteitä tulee loppujen lopuksi melko runsaasti, joten paikoillaan junnaavuudesta romaania ei voi syyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti