maanantai 9. huhtikuuta 2018

Pohjonen Alanko @ Savoy-teatteri, Helsinki

Jos ei ole odotushorisontti kohdillaan, ei oikein voi nauttia hyvästäkään.

Luulin meneväni katsomaan Ismo Alangon keikkaa tai konserttia Savoy-teatteriin. Olen nähnyt hänet aiemminmkin yhdessä Kimmo Pohjosen kanssa, joten tapahtuman nimikään ei havahduttanut minua riittävästi.

Keikka tämä tapahtuma ei missään nimessä ollut, outoudessaan mahdollisesti konsertti, mutta eniten performanssi. Lavalla nähtiin kahden otsikossa mainitun lisäksi tietokoneen takana tanssimassa ja ääniä loihtimassa Tuomas Norvio.

Noin parituntisessa setissä encoreineen ei oikeastaan ollut biisejä, vaan kyse oli enemmän äänitaiteesta. Yleisökokemukseni meni lähelle sitä, kun ensimmäistä kertaa kävin katsomassa nykytanssia ja pitkään minua askarrutti kysymys, mitä tällä halutaan sanoa. Esityksessä käytettiin hyvin vähän sanoja, vain muutamassa kohtaa ja yhteensä vain noin kymmentä eri sanaa.

Esitys alkoi videolla, jossa näimme Ismo Alangon ja Kimmo Pohjosen ajelevan ympäri Helsinkiä, lähinnä mielestäni Ruoholahden suunnalla, talvimaisemassa valolevyjen päällä. Live-osio alkoi örinällä. Ajattelin: tämä on varmaan maailman synty laulamalla, tässä kaksi miestä tai loitsijaa yrittää laulaa toisiaan suohon. Alanko örisemällä matalampia ääniä ja Pohjonen enemmän jollakin aasialaisella tyylillä. Loihtijat myös viittoivat toisilleen ja yrittivät selvästi ymmärtää toisiaan. Tällaista johdatteluosiota kesti hieman liian pitkään.

Sitten mukaan alkoi tulla enemmän rytmillisiä elementtejä ja äänimaisema heräsi eloon. Esityksessä oli myös aivan mahtavia, mukaansa tempaavia, eläimellisen rytmikkäitä osioita, ja koko esitys huipentui upean energiseen lopetukseen. Myös encore oli katarttisen kokemuksen kannalta hyvin suunniteltu: ensin lavalla nähtiin jollakin lailla pelimannimainen kohtaaminen, ja lopetus oli rauhoittava - siinä palattiin myös alun videon maisemiin.

Kokonaisuudessaan esitys jätti hämmentyneen - osin ilahtuneen ja energisoituneen, osin pettyneen olon. Ja opetti sen, että läksyt kannattaa tehdä paremmin.

P.S. Iso osa yleisöstä oli performanssin jälkeen aivan hurmiossa ja taputti seisaaltaan. Myös Hesari tykkäsi. Muutamia henkilöitä poistui salista kesken esityksen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti