tiistai 3. huhtikuuta 2018

Ja samaan aikaan toisaalla...

Loppukesästä väsyin bloggaamiseen ja ajattelin jo lopettaa. Näin kevään tullen tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin. Tässäpä tuokiokuvia elokuulta 2017 huhtikuun 2018 alkuun.

LPRHC @ Lappeenranta




Olin ensimmäistä kertaa LPRHC-festareilla Lappeenrannassa ja ihastuin heti - vaikka lähes koko festarin ajan satoi järkyttävän paljon vettä ja alue muuttui upottavaksi liejuksi. LPRHC on ehdottomasti yksi parhaista ja leppoisatunnelmaisimmista festareista, joilla olen käynyt. Ja myös bändit olivat hyviä.

Hiekkalinna, Lappeenranta




Ja kun nyt Lappeenrannassa oltiin, tutustuttiin toki myös kaupungin nähtävyyksiin, joista kesäaikaan yksi näyttävimmistä oli hiekkalinna. Lappeenranta kokonaisuudessaan vaikutti viehättävältä kesäkaupungilta, etenkin linnoituksen alue ylipäätään.

Lana Del Rey @ Flow, Helsinki




Lana Del Rey soitti koskettavan keikan Flow'n elokuisessa yössä. Päivä oli paahteisen aurinkoinen, mutta illan tullen laski jo viileys, jota keikan hurmassa ei ehtinyt huomata, mutta joka seuraavana päivänä paljastui nuhaisena nenänä. Mieleenpainuvinta laulajan upean äänen lisäksi oli se, että hän oli pukeutunut kokovartalo-Adidakseen. O tempore, o mores!

Taiteiden yö, Helsinki


Hengailimme Töölönlahden kieppeillä ja yö huipentui tuttuun tapaan Oopperalle, missä tällä kertaaitse kunkin meistä keskittymiskyky oli herpaantunut johonkin ihan muuhun kuin oopperaohjelmiston seuraamiseen, mikä muistaakseni aiheutti myös hieman pahennusta kanssayleisössä. Kuitenkin: mitä mahtavin ilta!

Rajaportin sauna & Pispalan Pulteri, Tampere


Rajaportin yleinen sauna Tampereen Pispalassa - mitkä löylyt ja mikä tunnelma! Aion ehdottomasti mennä toistekin. Saunan jälkeen on luonnollisesti nälkä, joten kävimme Pispalan Pulterissa: konstailematon tunnelma ja valtavat annokset, tosin kaukaa viisas ainakin koettaisi tehdä pöytävarauksen etukäteen.

Ilona Jäntti & Aino Venna: Yablochov Candle @ Kapsäkki, Helsinki


Aino Vennan ääni: jotain niin lämmintä ja syleilevää. Yablochov Candle yhdisti musiikkia ja tanssia vaikuttavaksi kokonaisuudeksi.

Helsingin kirjamessut


Piipahdin luonnollisesti täälläkin, mutta melko lyhyesti. Mieleenpainuvinta ehkäpä oli, että nimeäni pyydettiin Paavo Väyrysen kannattajakorttiin vuoden 2018 presidentinvaaleja varten.

Koivu ja tähti @ Kansallisteatteri, Helsinki


Voi surkeuden surkeus, tästä näytelmästä ei jäänyt mitään hyvää sanottavaa. Tekotaiteellisuutta sekoitettuna sähläämiseen, joka ei ottanut edetäkseen mihinkään suuntaan, vaikka näyttämö kuinka pyöri. Väliajalla tilasimme kokonaisen skumppapullon ja kellon soitua mietimme, jäisimmekö vain juomaan sitä. Palasimme kuitenkin teatterisaliin, mikä osoittautui optimistiseksi virheeksi. Ei jatkoon.

AJ Annila: Ikitie


Ikitie oli sopivan mittainen ja koskettava elokuva amerikansuomalaisista 1930-luvun Neuvostoliitossa - ja aiheestahan jo näkee, että elokuvassa ei voi käydä kovin hyvin.

Rosa Liksom: Everstinna


Like 2017. 194 s.


Everstinna on hieno ja raaka romaani Lapin sodasta, nuoren naisen valinnoista ja onnettomasta avioliitosta, fasisimin historiasta ja toisaalta naisen vapautumisesta. Rankka kirja, mutta rankkuuden keskellä on kauneuden hetkensä. Ehdottomasti lukemisen arvoinen teos.

"Vaikeneminen tekkee sen, ettei ruoka mene kurkusta alas, ja jos mennee, ei pysy mahassa vaan tullee samantien jommasta kummasta päästä ulos. Vaitiolo tappaa sisältä käsin. Läpitte maailman historian on ollu niittä jokka kertojat ja niitä jokka ei kerro ko häpeä estää puhumisen."

"Aamula sato räntää. Mie sain kammettua itteni ylös ja laahustin peilikaapin eteheen. Sieltä minua katto takaisin hirviö, jolla oli viinan lasittamat silmät läskinen maha ja ränsistynny vartalo. Mie hunteerasin, että olenko tuo mie, missä on se kaunis, verevä mie, joka mie ennen olin. Toljotin itteäni aikani ja sitte tuntuki jo paremalta. Mie en häpeä itteäni. Mie kannan vanhan, kuolevan naisenruuhmiin ylpeyellä. Ruostuminen on elämän laki, jonka elämän kiertokulku ja luonto on ihmisolentojen ketjule suonu."

Nationalpark Sächsische Schweitz @ Bad Schandau, Saksa


Bad Schandaun pikkukylä Kaakkois-Saksassa lähellä Tsekin rajaa on ainakin loppusyksystä hyvin idyllinen ja rauhallinen patikoitilomakohde - jossa on aivan mielettömät maisemat. Kylä sijaitsee jokilaaksossa ja sitä ympäröivät sumuiset vuoret.

Tarjolla on monenlaisia patikointireittejä: metsää on paljon, ja se on aivan erinäköistä kuin suomalainen metsä.

Yski näyttävimmistä kohteista on Felsenburg Neurathen, jossa ei voi kuin hämmästellä aivan käsittämättömiä kivimuodostelmia ja niiden päälle rakennettua sinne tänne polveilevaa linnoitusta ja linnoituksesta avautuvaa henkeäsalpaavaa maisemaa, katsoipa sitten mihin suuntaan tahansa. Kesäaikaan täällä on todennäköisesti järkyttävä turistiruuhka...





Juurihoito @ Kansallisteatteri, Helsinki


No, tulipahan nähtyä. Halusimme valita viihdyttävän näytelmän, ja oli tässä yritystä siihen suuntaan. Ei tästä kuitenkaan oikein mitään jäänyt käteen.

Diamonds at Danger @ Exite, Helsinki


Pakohuonepelikokemus Katajanokalla. Sopivasti haastetta ja hullutusta.

Juha Hurme: Niemi


Teos 2017. 439 s.



Niemi osoittaa sen, että romaani voi todellakin olla mitä vain - tai romaani-leiman voi laittaa sellaiseen teokseen, jolle Suomessa halutaan lukijoita, koska romaanejahan suomalaiset lukevat, eikö totta.

Sisällöllisesti Niemessä oli minulle vain vähän uutta. Teos perkaa Suomen, tai siis "Niemen" kulttuurihistoriaa aikojen alkuhämäristä Ruotsin vallan alta vapautumiseen saakka. Ja riemukasta luettavaa Niemi toden totta on! Kertoja päästelee suustaan pidättelemättömiä kommentteja ja tekee kulttuurihistoriasta viihdyttävää, nykylukijalle ymmärrettävää ja elävää. Ja osoittaa sen, että eipä elo täällä niemennokalla mentaalitasolla ainakaan ehkä kovin erilaista ollut satoja, tuhansia tai kymmenenkään tuhatta vuotta sitten.

Aku Louhimies: Tuntematon sotilas


Pitihän tämä käydä katsomassa. Pituutta elokuvalla oli sen kolmisen tuntia, eli tiivistämisen varaa olisi ollut, mutta yllätyin elokuvasta positiivisesti. Mielestäni se onnistuu päivittämään maskuliinisen klassikon nykypäivään ja oli vahvatunnelmainen elokuva. Kannatti katsoa.

Aivovuoto & Laineen Kasperi @ Tavastia, Helsinki



Nufit @ Paasitorni, Helsinki


Vuoden 2018 Nufitin teemana Paasitornissa oli "Absurdi", ja teemaan saatiin paljon kiinnostavia tulokulmia.



Allas Sea Pool, Helsinki




Kävimme keskitalven kylmyydessä testaamassa Allas Sea Poolin Helsingin Katajanokalla. Merivesialtaaseen emme uskaltautuneet, mutta höyryävä lämminvesiuima-allas oli kiehtova kokemus: on eksoottista uiskennella pimeän taivaan alla ruotsinlaivojen ja kaupungin valojen loisteessa.

Paikka on myös todella turistinen: hitaiden uimareiden osastolla lämminvesialtaassa uimisesta ei ole tulla mitään, kun kulttuurien yhteentörmäyksessä kenellekään ei ole selvää suomalaisten uimahallien konspti uintisuunnasta. Nopeiden uimarien radoilla taas kroolataan siihen tahtiin, että kloorivesi roiskuu hitaampienkin puolella aaltoina suoraan nenäontelosta alas. Olisi ehkä ollut järkevää tehdä vähän matalampi lämmin hengailuallas - sellainen, jossa voi vain nauttia eikä tarvitse edes teeksennellä uivansa.

Sauna naistenpuolella oli positiivinen kokemus - varsin tilava ja ihanan kosteat löylyt.

Pukuhuoneet sen sijaan ovat katastrofi, jossa tilankäyttösuunnitelman laatija on tyrinyt pahimman kautta. Tänne on turha tulla hakemaan rentouttavaa spa-tunnelmaa tai edes sitä, että onnistuisi sujahtamaan vikkelästi vaatteisiinsa ilman nahkeaa ihokontaktia kanssapukeutujien kanssa. Uh huh!

Ravintola Shelter, Helsinki


Katajanokalla sijaitseva ravintola Shelter oli todella positiivinen kokemus. Paikka on astetta fancympi, mikä tarkoittaa sitä, että kannattaa ottaa jokin menu, ei pelkkää pääruokaa. Sisustus on tunnelmallinen ja henkilökunta välitöntä ja ystävällistä. Keittiö huomioi hienosti erityisruokavaliotoiveita. Ruoka oli todella hyvää - ja sellaista, jotai ei ihan heti kotikeittiössä pysty kopioimaan. Myös hinta-laatusuhde oli paikallaan.

Vahva suositus tälle paikalle!

Veriruusut @ Kom-teatteri, Helsinki


Veriruusut-näytelmä Kom-teatterissa on yksi parhaita ja vaikuttavimpia näytelmiä, joita olen nähnyt. Se kertoo vuoden 1918 tapahtumista Tampereella punaisten naissotilaiden näkökulmasta. Nautin esityksessä siitä, kuinka kaikki tapahtui näyttämöllä - ja esimerkiksi tehdastyön fyysisyys välittyi oivasti näyttelijätyön kautta.

Ensimmäinen puoliaika pohjusti hyvin tulevia tapahtumia ja toinen puoliaika oli katsojan - tai ainakin minun - näkökulmasta pelkkää kyynelehtimistä, niin osuvasti tragedisten tapahtumien kauheus välittyi näyttämöltä.

Näin upean näytelmän sisällissodan satavuotismuistovuosi todellakin ansaitsee.

Lumilinna, Kemi






Kävimme katsomassa Kemin Lumilinnaa - tosin vain lyhyesti ja ulkoapäin, koska kuten kuvastakin välittyy, pakkanen oli todella, todella kireää!


Guillermo del Toro: The Shape of Water


Kaunis aikuisten satu! Elokuva siivoojasta, joka rakastuu miespuoliseen merenneitoon, tai pitäisikö sanoa merihirviöön. Kaunista eskapismia.

Arki ja kauhu @ Q-teatteri, Helsinki




Tätä näytelmää odotin todella kiinnostuneena. Kun ensi-illan jälkeiset kokemukset valuivat lehdistöön ja Nyt-liite kyseli katsojilta kokemuksia, ennakko-odotukseni ohjautuivat vain siihen suuntaan, kuinka paljon on paljon verta näyttämöllä ja toivottavasti suolenpätkät eivät haise kovin pahalta - ja että tällä kertaa eturiviin en halua.

No, lopulta yllä kuvattu osoittautui jotakuinkin näytelmän suurimmaksi sisällölliseksi anniksi - ja koko näytelmä siis pettymykseksi. Mitä tämä halusi sanoa - ja mistä? Ensin kuvataan puuduttavan hidasta arkea ja sitä, kuinka ihmiset eivät kohtaa toisiaan (tarvitaanko siihen tosiaan yksi puoliaika?), ja sitten veri lentää. Jaha.

Valosuunnittelusta täytyy tosin antaa iso plussa: se, kuinka paljon valon lämpöä säädellään, vaikuttaa tunnelmaan yllättävän vahvasti. Hieno efekti! (Ja kuinka ihanan vähäeleinen ja lähes huomaamaton; sellainen, jonka pistää merkille vasta, kun on ikään kuin liian myöhäistä.)

CMX @ Kulttuuritalo, Helsinki


CMX veti kiinnostavan keikan Kulttuuritalolla. Ehkäpä keikkapaikkavalinnasta johtuen keikka oli jaettu kahteen puoliaikaan.


Ensimmäinen puoliaika oli syna-/konehäröilyä, ja siinä kuultiin uudenlaisia versioita biiseistä. Bändi oli pukeutunut jonkinlaisiin avaruuskemistin valkeisiin haalareihin ja tunnelma oli sen mukainen.


Toinen puoliaika olikin sitten täysmittainen ja -verinen rokkikeikka, jolla kuultiin kunnon poikkileikkaava hittitykitys - ja joitakin sen verran uudempia kappaleita, että ne eivät olleet itselleni aiemmin tuttuja.

Lemminkäinen @ Kansallisteatteri, Helsinki


Millainen teatterikevät 2018 onkaan ollut! Juha Hurmeen Kansallisteatterin Pienelle näyttämölle ohjaama Lemminkäinen ei ollut kaikista helpoiten seurattava näytelmä, sillä hetkinen meni totutellessa siihen, kuka kukin lavalla oikein on, mutta aivan loistava näytelmä se oli!

Aikakudet leikkaavat toisiaan, nähdään kultaisessa puvussa seikkaileva Louhivuoren ämmä (jonka nimeä ei voi mainita), suomalaiskansallinen hiihtokohtaus, romumiekkabisneksen hämärät ja vielä hämärämmät koukerot, upean härskit (ja ah niin korvamadoiksi taipuvat) rekilaulut, työhyvinvointitoimintaa pilkkaava tyky-tyky-laulutanssi ja vielä vaikka jos mitä, herkkyyttäkin.

Kaikki ääni tuotetaan näyttämöllä, jonka takaosassa on kaksi perkussionistia, ja myös näyttelijät pistävät parastaan.

Mielettömän hieno ja hersyvän hauska kokonaisuus!

Amy Winehouse Tribute Band @ Storyville, Helsinki


Ihan mielettömän mahtavaa, että vaikka upeaääninen Amy Winehouse ei enää meille livenä laulakaan, hänen tuotantoaan voi päästä kuulemaan livenä - ja vielä kahden loistavan laulajan tulkintoina sekä upean bändin säestyksellä. Hieno keikka!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti