Upeaksi kokemukseksi niin ruoan kuin ilmapiirinsäkin puolesta osoittautuneen Etnosvět-ravintolan lisäksi tein toisenkin pöytävarauksen Prahaan jo etukäteen Suomesta. Paikaksi valikoitui Holesovicessa vanhalla teollisuusalueella sijaitseva Sasazu, joka nettisivujen perusteella on hieman samankaltainen monitoimipaikka kuin vaikkapa Suvilahti, Teurastamo tai Korjaamo Helsingissä ovat. Sasazun ravintolaa kuvaillaan nettisivuilla fuusioaasialaiseksi, ja sellaiseksi se paljastui ruokalistankin perusteella. Ruoka oli herkullista, mutta muutoin paikka oli pöyhkeilevä pettymys.
Ravintolasali on sisustettu katosta roikkuvin suurin lampuin ja se on olemukseltaan klubimainen. Viereinen sisäänkäynti oli vip-ovi, joten ravintolasali muuttunee myöhemmin illalla klubiksi. Musiikki soi niin kovaa, että keskustellakseen sai korottaa ääntä. Palvelu Sasazussa oli periaatteessa kohteliasta, mutta se noudatteli sellaisia kohteilaisuuskoodistoja, jotka tuntuvat minusta vierailta. En esimerkiksi kovinkaan paljon arvosta sitä, että lautaseni kerätään pois, kun seuralaiseni ei vielä ole lopettanut syömistä. Sasazun tarjoilijat tyoimivat kuin mekaaniset nuket - kohteliaasti ja vähäeleisesti, mutta myös reagoimattomasti. En tiedä, edustaako tämä jotain aasialaista palvelukulttuuria, jossa tarjoilijaa pidetään täysin näkymättömämä, vai olivatko tarjoilijat vain moukkamaisia.
Ruokalista on jaettu erityyppisiin osioihin, ja ruokailijan on hyvä tietää jotain aasialaisesta ruokakulttuurista thedäkseen järkeviä ruokavalintoja. Annokset ovat ravintola-annoksen hintaisia, mutta mitä trajoilijat eivät ensikertalaiselle kertoneet, niitä olisi tarkoitus tilata yksi kerrallaan mutta useampi. On toki mahdollista syödä yksi annos + side dish ja sen jälkeen jälkiruoka, kuten me teimme, mutta menua ei ole suunniteltu tällaista toimintaa varten. -yhdellä annoksella ei toisin sanoen lähde nälkä, mutta se maksaa ravintola-annoksen verran. Ilmanko paikka tuntuikin olevan täynnä nousukkaita, ja piha arvo-autoja.
Sasazu tuotti minulle lähinnä pettymyksen - laadukkaassa ravintolassa henkilökunta saa asiakkaan kokemaan olonsa tervetulleeksi, Sasazussa koin lähinnä ulkopuolisuutta ja arvoituksellisuutta menun edessä: erikoisuutta tavoitteleva ja kallis pintaliitopaikka, jossa ennen ruokaa nuori nainen tuo puisilla pinseteillä sitruunantuoksuisen lehden, jota on tarkoitus hieroa käsiin, ja sen jälkeen hän tarjoaa pinseteillä kuuman ja märän pienen käsipyyhkeen, jolla kädet pyyhitään. Ovella tuntui siltä, että ilman pöytävarausta tänne ei ole asiaa, vaikka ravintolasali ei ollut edes puolillaan. No, kokemus tämäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti