sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Nufit 2014 @ Paasitorni, Helsinki



Nuorten filosofiatapahtuma Nufit järjestettiin Paasitornissa 10.-11.1. ja teemana oli Eurooppa. Perinteisten alustusten ja haastajien sekä Sokrates-väittelykilpailun ja filosofisten teehetkien lisäksi tänä vuonna oli tarjolla perjantaina loistavan, kriittisen ja provosoivankin Hannu Taanilan vetämä Eurooppa-paja, jossa käytiin läpi eurooppalaisuutta antiikista nykypäivään - wau.


Mika Perälä & Eero Salmenkivi: Antiikin perintö


Antiikin filosofian tutkijat (HY) Mika Perälä ja Eero Salmenkivi lähtivät purkamaan antiikin perintöä eurooppalaisuuden kulmakivenä. He huomioivat antiikin perinnön tulkinnan olevan aikasidonnaista ja sikäli voidaan todeta meillä olevan erilaisia "antiikin perintöjä", mutta antiikin perintöä voidaan silti tarkastella kolmesta näkökulmasta:

1) Aineellinen perintö - kulttuurinen perintö: arkeologiset jäänteet ja kirjalliset tekstit - kieli, tavat, ajattelu ja arvot

2) Sisältö - muoto: esimerkiksi Homeroksen laulut - eepos heksametrimuodossa (kirjallisuuden laji)

3) Tosiseikat - normit (arvot, ihanteet).

Perälän ja Salmenkiven alustuksen lopussa käsiteltiin vielä Protagoraan relativismia suhteessa Platonin ja Aristoteleen ajatteluun.


Jesse Keskiaho, Antti Ruotsala & Juhana Toivanen: Keskiajan kevät


Keskiaikatutkijoiden alustuksessa kritisoitiin voimakkaasti kliseetä keskiajan jämähtäneisyydestä tai "pimeydestä" ja tuotiin mielenkiintoisesti ja elävästi esiin erilaisia näkökulmia keskiajan elämään, kulttuuriin ja sivistyksen kehittymiseen.

Keskiajalla koulutus siirtyi kirkolliseen yhteyteen ja niinpä sen painopiste siirtyi hallitsevan yläluokan tarpeista (antiikki) palvelemaan kristinuskon tarpeita.

Keskiajan yliopistoissa oli neljä tiedekuntaa: lääketieteellinen tiedekunta, teologinen tiedekunta, oikeustieteellinen tiedekunta, joka jakautui roomalaiseen eli maalliseen oikeuteen ja kanoniseen eli uskonnolliseen tai hengelliseen oikeuteen, sekä artisti-filosofinen tiedekunta, jossa opetettiin kielioppia, retoriikkaa, logiikkaa, musiikkia, geometriaa, astronomiaa, aritmetiikkaa, metafysiikkaa, moraalifilosofiaa ja luonnonfilosofiaa. Oppiaine- ja tiedekuntajaosta voi huomata, kuinka paljon nyky-yliopisto lopulta muistuttaa keskiajalla luotua mallia.

Tavanomainen opiskeluaika yliopistossa oli kaksi vuotta. Maisteriksi valmistuminen kesti 7-9 vuotta, tohtoriksi vielä 5-15 vuotta. Kun nämä ajat suhteutetaan keskiajan varallisuuteen (yliopistossa opiskeleminen oli kallista...) ja eritoten elinajanodotteeseen, joka oli keskimäärin kolmestakymmenestä viiteenkymmeneen vuoteen, voidaan ehkä varsin perustellusti jo kritisoida nykypäivän putkiopiskelun ihannointia ja nopeaan valmistumiseen pyrkimistä...

Keskiaikaa on pidetty hyvin kirkkokeskeisenä ja kirkko on usein nähty tieteen tekemisen hallitsijana. Näissä alustuksissa tuli esiin se, kuinka laaja verkosto yliopistoja oli jo keskiajan Euroopassa, ja se, että yksiköt olivat melko itsenäisiä. Todettiin tosin myös se, että tieteentekijöillä oli usein kristillinen tausta, mikä ei voi olla vaikuttamatta esimerkiksi kysymyksenasetteluun - sillä tavoin kristillisyys oli tieteessä läsnä, mutta kirkon varsinaisessa kontrollissa yliopistot eivät olleet.


Antti Filppu, Vesa Maanselkä & Paavo Pylkkänen: Suuret eurooppalaiset kertomukset


Eurooppa-pajan loppukeskustelu nousi aivan omiin sfääreihinsä - keskustelussa piirrettiin niin laajoja kaaria ja pyrittiin yhdistämään näennäisesti niin erilaisia asioita, että kuulijana ei voinut kuin miettiä, miksi niin kovin harvoin käydään tällaista keskustelua. Antti Filppu aloitti tilaisuuden laulamalla Vysotskin laulun kitaran säestyksellä suomeksi ja puhumalla lyhyesti venäläisestä bardikulttuurista - tämä viritti saliin aivan omanlaisensa tunnelman ja viesti itsessäänkin siitä, kuinka olennaista taide maailmassamme on.

Keskustelijoista Antti Filppu on muusikko ja kulttuuriantropologi, Vesa Maanselkä fyysikko ja Paavo Pylkkänen mielenfilosofi ja filosofian tohtori. Varsinaisessa keskustelussa jokainen puhujista ylitti oman kategorisointinsa, ja keskustelun eri näkökulmien - kulttuurin, historian, taiteen, kvanttifysiikan... - välille etsittiin ja löytyi yhdistäviä tekijöitä.


Erkki Tuomioja: Euroopan takapihat




Ulkoministeri Erkki Tuomiojan alustuksen keskiössä olivat ihmisoikeudet suhteessa rasisimiin ja muuhun alistamiseen. Tuomioja lähti liikkeelle historiasta ja Euroopan noususta, niistä seikoista, jotka mahdollistivat Euroopan nousun - ja tällaisena hän näki ennen muuta rasismin nousun, suhteen orjuuteen ja alusmaiden valloittamiseen. Tästä hän pääsi 1900-luvun keskistysleireihin, jotka hän näki Euroopan yhteisenä perintönä, suorana jatkumona 1800-luvun työleireille ja orjuudelle.

Euroopan "mentaalisiksi takapihoiksi" Tuomioja nimesi äärinationalismin ja rasisimin, asenteet, joita ei lopulta ole kovin pitkä matka tekoihin. Sellaiset teot ja asenteet, joita ennen pidettiin hävettävinä tai piiloteltavina, ovat nykyään tulleet jopa salonkikelpoisiksi ("en ole rasisti, MUTTA..."), mitä ei pidä hyväksyä, vaan Tuomiojan ydinviestinä oli, että näihin "mentaalisiin takapihoihin" on reagoitava. Haastajina Tuomiojan alustuksessa olivat Rosa Heikkinen ja Lassi Saario.

Sixten Korkman: Markkinat kansanvallan uhkana




Sixten Korkman lähti liikkelle alustuksensa otsikon kritisoimisesta: demokratiaa ei hänen mukaansa ole ilman markkinatalouden vahvaa asemaa. Tosin hän näki rahalla saa -asenteen olevan uhka demokratialle, mutta tämän koskevan pikemminkin Yhdysvaltoja, joissa esimerkiksi yksityisten vaalilahjoitusten määrää ei ole laein rajattu, kuin Suomea. Myös markkinafundamentalistinen näkemys on Korkmanin mukaan uhka demokratialle - markkinafundamentalistit kannattavat minimaalista valtiovaltaa, jota edustavat lähinnä puolustusvoimat ja poliisivoimat.

Korkmanin mukaan kansalaisten tulee olla valistuneita ja kiinnostuneita, eli tavallaan hän siirtää vastuuta valtioiden ja yritysten toimien oikeellisuuden tarkkailemisesta tavallisille kansalaisille - joilla ei juurikaan ole valtaa.

Alustuksensa yhteydessä Sixten Korkman onnistui kuulostamaan lähes vasemmistolaiselta (!), mutta haastajien (Olli-Pekka Lehtinen ja Oskari Mantere) sekä yleisön esittämät kysymykset saivat esiin toisenlaisia äänenpainoja. Keskustelua syntyi muun muassa vapaakauppasopimuksesta sekä kehittyneiden maiden kaupankäynnistä (korruptoituneiden ja ongelmallisten) kehitysmaiden (ja jopa failed state -maiden) kanssa. Korkmanin mukaan maat, jotka ovat avautuneet globalisaatiolle (=päästäneet kehittyneet maat käymään kauppaa luonnonvaroistaan, yritykset rakentamaan teollisuutta ym.), ovat "päässeet kehityksen polulle".

Korkman totesi kannattavansa "sen kaltaista hyvinvointivaltiota kuin Suomessa", ja hän otti esille joitain kaipaamiansa muutoksia. Korkman puhui "kestävyysvajeesta" ongelmana ja sitä kautta hyvinvointivaltion rahoitusongelmasta. Moni eri asia voidaan nimetä ongelmaksi ja on monenkaltaisia tapoja ongelmien ratkaisemiseksi - ylipäätään "kestävyysvajekeskustelun" näkökulmaksi suosittelisin tutustumaan esimerkiksi Tony Judtin teokseen Huonosti käy maan.


Sokrates-väittelykilpailu


Lukiolaisilla suunnatussa Sokrates-väittelykilpailussa väiteltiin tänä vuonna esimerkiksi aiheista "Vapaus on tärkein arvo VS. Turvallisuus on tärkein arvo", "Populismi on suuri vaara demokratialle VS. Demokratia on perimmältään populistista" ja "Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava (Wittgenstein) VS. Siitä, mistä ei oikeastaan voisi puhua, on puhuttava".

Väittelykilpailun finaalissa väiteltiin lauantai-iltana ihmisoikeuksista, ja Joensuun normaalikoulu voitti Turun lyseon lukion.

1 kommentti:

  1. Todella hieno blogi! Hienoa, että joku on kirjoittanut Nufitista näin elävään sävyyn :)

    VastaaPoista