"Parin kilometrin matka tuntui tällä kertaa tajuttoman pitkältä."
Gummerus 2010. Pokkari, 4 p. 288 s.
Tiilikan Punainen mekko on samanaikaisesti ankeaa, arkirealistista ja sujuvasti eteenpäin kulkevaa proosaa. Asioita ei turhaan selitellä, impulsiivinen päähenkilö vain tekee ratkaisuja sen kummemmin pohtimatta ja lukija seuraa niiden seuraamuksia. Päähenkilö ei ole kaikkivaltias, asioiden ja päätösten tekeminen ei ole hänelle erityisen helppoa, jotkin tuntuvat mahdottomilta.
Päähenkilö on parikymppinen Noora, joka ei opiskele tai käy töissä. Hän muuttaa pikkukaupunkiin, pois kotoa, ja kun rahat alkavat loppua, jotain työtä täytyisi löytää. Siivoushommat eivät Nooralle sovi, ja niinpä hän kokeilee strippaamista. Huoraaminen vaikuttaa strippaamiseen verrattuna helpommalta sekä työmäärällisesti että rahan ansaitsemisen kannalta, ja niinpä Noora ryhtyy alalle. Hän ajattelee, etteivät kaikki huorat ole ankeita, alistettuja ihmiskaupan uhreja, vaan alan voi valita myös vapaasta tahdostaan - että työminän voi pitää erillään vapaa-ajan minästä. Ehkäpä tässä on yhtenemäpinta alaan kuin alaan - ruumista ei lopulta voi erottaa sielusta, ja työ alkaa jättää jälkensä Nooraan.
Romaanissa kuvataan seksiä arkisesti ja naturalistisesti. Nooran minän, ajattelutavan ja itsetunnon muutoksen kuvaus on uskottavaa. Omaelämäkerrallisuudessaan romaani antaa yhden näkökulman maksullisen seksin maailmaan nyky-Suomessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti