Viimeistään siinä vaiheessa, kun Tampereen Teatterin tulkinta Taru Sormusten herrasta -klassikosta (näytelmäksi kirjoittaminen Sami Keski-Vähälä, ohjaus Mikko Kanninen) alkoi saada ylistäviä arvioita, se myi loppuun. Näytelmää esitettiin Tampere-talossa elokuulta 2024 vuoden 2025 alkuun, ja onnistuimme saamaan liput tammikuulle. Kokonaisuus oli massiivinen - näytelmän kesto kaksine väliaikoineen (molemmat tulivat tarpeeseen!) oli yli neljä tuntia ja Tampere-talon Ison salin katsojakapasiteetti on 1 800 henkilöä.
Näytelmässä oli paljon hienoa. Keskeinen esitystä kannatteleva elementti oli orkesteri. Lähes jokaisessa kohtauksessa taustalla soi sinfoninen elokuvatyylinen Tuomas Kantelisen säveltämä musiikki. Tampere Filharmonia onnistui erinomaisesti! Näytelmän lavasteisiin (lavastussuunnittelu Marjatta Kuivasto) on todella panostettu, ja teatterin taikaa sekä läsnäolon tuntua voimistavat oivallisesti myös sirkuselementit (sirkus- ja taistelukoreografi Taina Kopra) ja elävän tulen käyttäminen.
Yllättävää kyllä, esityksen heikoin lenkki oli tarina itsessään ja osittain näyttelijätyö. Kun paljon asiaa koetetaan mahduttaa siedettävään määrään katsomisminuutteja, näytelmää vaivasi paikoin koppoti koppoti -tyyppinen tunnelma eli se, että menneäänpä nyt eteenpäin, jotta ehditään kertoa kaikki. Jos yleisössä oli niitä katsojia, joille tarina ei ollut tuttu, sisältö ei välttämättä välittynyt tai ainakaan tullut kaikin osin motivoiduksi. Miksi yhtäkkiä ollaan siellä tai täällä tai kuka ihme tuo jamppa nyt on näyttämöllä??
Sali on valtavan kokoinen ja kauas oli vaikeaa tai mahdotonta nähdä, kuka milloinkin oli äänessä. Tätä ongelmaa oli ratkottu näyttämön reunalla olevin näytöin, joilta näytettiin videokuvana (valo- ja videosuunnittelu Joonas Tikkanen) näyttelijöitä lähempää. Toisaalta salin massiivisuutta käytettiin hienosti hyväksi: kattoon heijastettiin niin tunnelmaa luovaa tähtitaivasta kuin Sauronin silmääkin. Dialogissa on paljon suuria sanoja, joihin ei aina saatu tarvittavaa voimaa tai jännitettä. Näyttelijäntyössään aivan omalle tasolleen nousivat varsinkin loppua kohden Frodo (Ella Mettänen) ja Sam (Antti Tiensuu), joiden tuska ja tunteet välittyivät vaivattomasti takariviin saakka. Myös Klonkun (Risto Korhonen) liikekieli teki suuren vaikutuksen.
Vaikka Taru Sormusten herrasta ei ollut täydellinen, siinä oli niin paljon onnistuneita elementtejä, että teatteriretki Tampereelle kannatti todellakin tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti