Ilja Repinin (1844-1930) näyttely avautui Ateneumissa 27.4. ja onnistuin ostamaan lipun avauspäivälle. Koronatilanteessa liput on ostettava etukäteen ja näyttelyn sisäänpääsy on porrastettu. Käytännön järjestelyt Ateneumissa sujuivat sutjakkaasti: rakennukseen ei tarvinnut jonottaa, ja itse näyttelyyn jonottaminen kesti vain joitakin minuutteja. Näyttelysaleissa oli väljää.
Kriittistä palautetta voisi antaa siitä - Ateneumille vai itselleni? -, että ainakin tiistaina näyttely oli auki vain kuuteen illalla, ja puolessavälissä meillä alkoi tulla jo kiire poistua. Lippua ostaessa kannattaa siis olla tarkkana siitä, että mahdollisuuksien mukaan (näyttely on jo ainakin osittain loppuunmyyty) hankkisi riittävän aikaisen sisäänmenoajan.
Mutta itse näyttelystä! Olipa virkistävää päästä pitkästiä aikaa taidenäyttelyyn, ja Repin-näyttely on kauden varma korkkaaja. Taulut ovat osin tuttuja ja kerrassaan upeita. Näyttelyssä on esillä niin historiallisia maalauksia kuin muotokuviakin.
Kiinnostavinta näyttelyssä oli se, että joistakin teoksista on esillä ikään kuin eri versioita: luonnoksia, harjoitelmia ja lopullinen maalaus. Yksi tällaisista maalauksista on Zaporogit kirjoittavat pilkkakirjettä Turkin sulttaanille (1891). Oli ajatuksia herättävää vertailla valmista maalausta luonnokseen ja harjoitelmaan, tutkia, keitä henkilöitä lopulliseen tauluun on otettu mukaan ja millaisia muutoksia heidän olemukseensa on tehty.
Myös näyttelyn muotokuvat ovat vaikuttavia ja ilmeikkäitä, etenkin ajan julkkiksista maalatut taulut. Näyttelyssä on myös tauluja Repinin perheenjäsenistä - vaimosta ja lapsista - mutta ne osoittautuivat jotenkin sieluttomammiksi. Tämä havainto sai pohtimaan, mikä ero on perheenjäsenten ja muiden henkilöiden muotokuvan tekemisen prosessissa. Muotokuvahan on aina tulkinta - miksi tulkinta perheenjäsenistä tuntui jääneen pinnallisemmaksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti