BTJ Kustannus 2009. 912 s.
Pekka Vartiaisen tiiliskiviteos Länsimaisen kirjallisuuden historia kattaa aihepiirinsä perinteitä kunnioittaen antiikista modernismiin. Koska aikahaarukka on laaja, teoksen tarkoitus on antaa tyylikausista ja niiden edustajista yleiskuva. Yleiskuva on kuitenkin varsin kattava, sillä kirjailijoiden tyyliä havainnollistetaan varsin monin tekstinäyttein.
Länsimaisen kirjallisuuden historia ei laajuudestaan huolimatta ole raskasta luettavaa, pikemminkin päinvastoin: se saa innostumaan tekijöistä, joiden tuotantoon ei ole aiemmin perehtynyt, ja klassikoista, joihin ei heti ensimmäisenä nykykirjallisuuden sijaan tulisi tarttuneeksi.
Vartiainen kirjoittaa tyylisuunnista, tekijöistä ja teoksista eloisalla ja kiinnostavalla tavalla ja tekee näkyväksi myös sen, kuinka hankalaa joitakin tekijöitä tai teoksia on sijoittaa kirjallisuushistorian tyylikausien alle. Lukiessani teosta huomasin itse olevani joistakin linjauksista Vartiaisen kanssa eri mieltä, mutta siitähän historiassa lopulta on kyse - eri tulkinnoista.
Yksi seikka minua kuitenkin häiritsi läpi koko Vartiaisen teoksen: kirjoittaja käyttää systemaattisesti teoksessaan käsitettä kertoja tarkoittaessaan runon puhujaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti