Riikka Pulkkinen: Paras mahdollinen maailma

"Aurelia halkoo koko vartalonsa voimalla vettä joka ei ehdy."

Otava 2016. 356 s.

Riikka Pulkkinen on yksi suosikkikirjailijoitani, ja hänen uusin romaaninsa, Paras mahdollinen maailma, jatkaa tuttua, vahvaa tarinankerrontaa. Romaanin päähenkilönä on Aurelia, nuori näyttelijänainen. Toisena aikatasona kulkee Aurelian vanhempien kohtaaminen ja rakastuminen nuorina.

Paras mahdollinen maailma käsittelee ennen kaikkea identiteettiä, taiteilijuutta ja rakkautta, mutta teemojen käsittely on monisyistä. Jollakin tavoin kiinnostavinta romaanissa on sen teatterillinen viitekehys: Aurelia alkaa työstää työryhmän kanssa näytelmää (Berliinin) muurista Kansallisteatteriin, ja romaanissa kuvataan paljon näytelmäharjoituksia, näytelmän teeman ja henkilöhahmojen esiinpiirtymistä harjoitusten kautta.

Ihmisyydessä ja taiteilijuudessa kyse on myös rohkeudesta:

"Isä näyttää kuuntelevan Aurelian kuvausta tarkkaan.
- Tiedätkö, olen jo pitkään ajatellut että taiteilijana sinä pelkäät liikaa.
- Niin mitä, Aurelia kysyy.
- Korkeinta nuottia. Häpeilemättömintä korkeinta nuottia. Miksi pelätä sitä taideteoksessa kun elämä taatusti pitää huolen siitä että ihminen tulee lyödyksi maanrakoon kerta toisensa jälkeen? Mikä estää käymästä patetiaa päin, ylevää päin, juhlimasta niitä, juhlimasta puhdasta tunnetta, jotta tästä matelemisesta täällä olisi edes hetken ajaksi tiristettävissä esiin jonkinlainen merkitys?"

Parhaan mahdollisen maailman keskeinen motiivi on muuri: Berliinin muuri Aurelian vanhempien nuoruudessa, Berliinin muuri Aurelian työstämässä näytelmässä ja kaikki ne erilaiset muurit, joita ihmisten välillä on. Pulkkisen tekstissä kiehtovaa on symbolisen ja todellisen saumaton yhteys.

Paras mahdollinen maailma myös irtautuu realismista enemmän kuin Pulkkisen aiemmat romaanit, mutta kuitenkin siten, että se tuntuu koko ajan uskottavalta psykologiselsta realismilta. Kaksoisolennon motiivi on tässä keskeisellä sijalla: mitä muistamme, mitä unohdamme, mistä vaikenemme, vaikka haluaisimme kertoa; millaisen muodon vaikeat tai mahdottomat asiat elämässämme ottavat.

"Eräällä tavalla vanhemmudessa voi vain epäonnistua. Ei ole mahdollista saatella lastaan aikuisuuteen ehjänä ja rikkomattomana, puhtaana ja kolhiintumattomana. Kysymys kuuluukin: Voiko rakastamalla pelastaa sen, minkä osaamattomuuden ja ajattelemattomuuden ja omien kipujensa vuoksi pilaa?" pohtii Aurelian äiti.

Pulkkinen tekee kiinnostavia havaintoja myös kielestä, kielen ja todellisuuden suhteesta tai siitä, mikä on kielen ja kulttuurin suhde:

"Rocktopiaa mainostetaan kiipeilykeskuksen vastaanotossa vaikuttavin julistein. Äärimmäinen ja luonnonoloja mukaileva peruskallioon rakennettu kiipeilyhaaste! Valloita, kesytä, hallitse! Iskulauseet ovat tietenkin engalnniksi. Jos ne olisivat suomeksi, ne kuulostaisivat konsulttitoimiston vetäytymispäivän oivalluksilta. Jos ne olisivat saksaksi, ne kuulostaisivat kansallissosialismilta."

Paras mahdollinen maailma on pohdituttamaan jättävä romaani, jossa on paljon eri kerroksia.


* * *

Lukuhaaste 2016:
2. Matkakertomus
3. Kirjassa rakastutaan
17. Kirjassa juhlitaan
32. Kirjassa on myrsky
41. Kirjassa lähetetään kirjeitä
44. Kirjassa joku kuolee
49. Vuonna 2016 julkaistu kirja