Syksyllä Helsinkiin avattiin Ville Haapasalon georgialainen ravintola Purpur. Koska georgialainen keittiö on yksi maailman herkullisimmista, pitihän ravintolaa päästä testaamaan.
Ravintolan miljöö on kaunis ja kodikas, värejä on käytetty viehättävällä tavalla ja välittömyyttä haetaan hauskasti myös sillä, että astiat voivat kaikki olla erilaisia. Myös henkilökunta on välitöntä ja mukavaa. Pöytä kannattaa varata etukäteen, ja varaaminen onnistuu sujuvasti. Puitteet ovat siis loistavasti kunnossa, ja pisteet siitä. Ruoka onkin sitten toinen juttu.
On käsittämätöntä, että 2010-luvulla Helsinkiin avataan etninen ravintola, jonka ruokia on suomalaistettu roimasti. Uskoisin, etten ole ainoa, joka nimenomaan georgialaiseen ravintolaan mennessään haluaa syödä nimenomaan georgialaista ruokaa - ja globaalissa maailmassamme georgialainen keittiö ei välttämättä ole jokaiselle ruokailijalle täysin tuntematonta aluetta.
Alkuruoaksi tilasin georgialaisen vihreän salaatin, joka oli hyvä. Georgialaisuutta salaattiin toi runsas korianterin käyttö, josta pisteet, mutta viimeistelyssä käytettyä "pähkinä-dressingiä" en huomannut - joko sitä oli siis todella niukasti tai sitten ei ollenkaan. Salaatti oli siis hyvä, mutta vastaavan voisi saada missä tahansa ravintolassa.
Pääruoaksi valitsin georgialaisen papukeitto lobion. Lobio oli hyvää, mutta kaukana siitä, mitä miellän sen olevan. Purpurin lobio oli pikemminkin muhennos kuin keitto, ja pavut hengasivat ihan kivaksi maustetussa paseeratussa tomaatissa. Liemi on keiton ydin, ja tästä annoksesta se puuttui.
Pöytäseurueessani syötiin myös lammasta, lohta (! miksi tämä on listalla? koska suomalainen ravintolaan mennessään haluaa syödä lohta, ihan niin kuin abc:n noutopöydässäkin?) ja lammaspullia, joista ensinmainittua kehuttiin ja viimeeksimainitut pullat todettiin liian tiiviiksi ja kuiviksi.
Kaikki ruoka oli kuitenkin sinänsä hyvää, vaikkakin pieniä puutteita löytyi eikä mikään ollut oikein tyypillisen georgialaista. Kauhein katastrofi oli kuitenkin leipä, hatsapuri. Hatsapuri on tyypillisesti iso ja mehevä, samanaikaisesti rasvainen ja ilmava lättäleipä, ja esimerkiksi Kurvissa olevasta Georgian Housesta saa erinomaista hatsapuria. Purpurin hatsapuri maksoi 12 euroa, mikä on järkyttävä hinta siitä, että pöytään kannetaan mikrotetun oloinen osiin leikattu lapinrieska, jonka päällä on hieman mikrotetun olosita sulanutta juustoa. Leipä jäähtyy muutamassa minuutissa, mikä tukee mikrotusteoriaa. Eipä siinä, jos olisin yksin kotona ja käytettävissäni olisi lapinrieska, juustonjämä ja mikro, saisihan siitä ihan menevän välipalan - mutta kun ollaan ravintolassa, tilataan jokin mikä on hatsapuriksi nimetty ja saadaan tuollainen ylihinnoiteltu käntty, niin kyllä siinä suu loksahti auki. Ja kyllä, söin "hatsapurini", mutta jonkinmoisen tyrmistyksen vallassa.
Jälkiruokalistaa tutkimme juomapainotteisesti. Tarjolla on georgialaista konjakkia, joka sopii hyvin aterian päätteeksi, mutta varsinainen helmikin juomapuolelta löytyi, nimittäin jäädytetyssä sitruunankuoressa tarjoiltava pakkasenkylmä vodkashotti. Kylläpä voi vodkakin maistua hyvältä!
EDIT tammikuussa 2017:
Kävin uudemman kerran Purpurissa. Kokemukset ruoasta ja miljööstä olivat samanlaiset tälläkin kertaa.
Valitsin syötäväksi kaksi alkupalaa, georgialaisen salaatin ja zulienin, jota listalla kuvailtiin sieni-sipulipaistokseksi smetanan ja sulguni-juuston kera. Paistoksesta sain mielikuvan piiraasta, kuten myös seurueessamme saman valinnan englanninkielisen menun pohjalta tehnyt henkilö oli tulkinnut. Zulien osoittautui kuitenkin nimenomaan paistokseksi, ja myös hieman pettymykseksi: (herkku)sieniä paistoksessa oli niukasti, sipulia sen sijaan hyvinkin runsaasti. Eipä siinä, paistettu sipuli toki on ihanaa, mutta tässä paistoksessa sitä ei kyllä paistetuksi voinut kuvailla. Sipuli oli puoliraakaa, ja valtavan määrän puoliraakaa sipulia syöminen on eittämättä kenen tahansa ruoansulatukselle kova paikka. Kesken jäi, varsinkin, kun punasipulin määrä tämänkertaisessa salaatissani oli huomattava.
Osa seurueesta tilasi alkuruokamunakoisoa, joka näytti hyvältä ja oli kuulemma herkullista.
Edellisen huonon hatsapurikokemukseni pohjalta päätimme tällä kertaa kokeilla ruokalistan muita leipiä, lavashia ja mtsadia, joiden molempien hinta oli viisi euroa. Ruokalista kuvailee lavashia ohueksi, tuoreeksi vehnäleiväksi, jota käytetään veitsenä ja laitasen pyyhkimiseen. Lavash osoittatui kuivakaksi, neliöksi leikatuksi piirakkalevyksi, jonka päällä oli seesaminsiemeniä. Ihan kiva kokeilla kerran, mutta ei mitenkään mieleenpainuva kokemus.
Mtsadi sen sijaan oli positiivinen yllätys. Ruokalista toteaa sen olevan maissileipä voilla ja sulguni-juustolla varustettuna, "todellinen pula-aikojen ruoka". Kyseessä oli lättänä, voit tihkuva kakkunen, jonka päällä oli runsaasti sulgunia, joka on fetajuuston kaltaista. Tämä oli hyvää, ja mielestäni myös hinta-laatusuhde oli kohdillaan.
Jäliruoaksi tilasin maailman parhaan jo edellä kuvailemani vodkashotin lisäksi pähkinäpannacotan, joka oli todella herkullista ja pehmeän makuista. Napoleonin tilanneet sen sijaan valittelivat tortun kuivuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti