tiistai 11. lokakuuta 2016

Joanna Rose & Aleksander Perski: Ylitunnollisuus - Eroon suorittamisen pakosta



Minerva 2010. Alkuteos Duktighetsfällan, 2008. Suom. Vuokko Metsälä.

Alun perin ruotsiksi ilmestynyt Ylitunnollisuus - Eroon suorittamisen pakosta keskittyy nimensä mukaan perkaamaan ylitunnollisuutta ilmiönä sekä siihen liittyviä muita ongelmia, kuten stressiä, (vääristyneitä) elämänarvoja, itsetunto-ongelmia ja suorittamista selviytymisstrategiana.

Ylitunnollisuudessa käsitellään enemmän naisia kuin miehiä, mitä kirjassa perustellaan sillä, että nämä ongelmat koskettavat prosentuaalisesti enemmän naisia kuin miehiä. Erityisen feminististä pohjavirettä Ylitunnollisuudessa ei ole toisin kuin esimerkiksi myöskin ruotsalaisessa ja samaa aihepiiriä käsittelevässä Liian tunnollinen -teoksessa. Melko vahva yhteiskunnallinen tausta -ylitunnollisuudessa kuitenkin on: teos havahduttelee ajattelemaan yhteiskunnassa vallitsevia arvoja tarkastelemalla niitä kriittisesti.

Tällainen kohta on esimerkiksi se, jossa kuullaan ruotalaisen psykoanalyytikon Maria Yassan ajatuksia itsetunnosta ja lapsuuden kaikkivoipaisuudesta. Yassa kuvailee psykoanalyyttisesta näkökulmasta sitä, kuinka tärkeää on, että lapsi pienten pettymysten kautta kasvaa tietoiseksi siitä, ettei hän olekaan kaikkivoipa - ettei maailma olekaan vain häntä varten ja etteivät kaikki muut toimi niin kuin hän haluaa. "Oikeastaan niin tapahtuu varsin harvoin." Vaarallisena Yassa pitää sitä, jos vanhemmat ruokkivat lapsen kaikkivoipaisuuskuvitelmia kannustamalla tyyliin "sinä pystyt ihan mihin tahansa, mitä vain haluat". 

Tästä lapsuuden kaikkivoipaisuudesta Yassa rakentaa sillan nykypäivän "kypsymättömiin miehiin ja naisiin" ja sitä kautta nyky-yhteiskunnan arvomaailmaan. Yassan mukaan heillä on samat kuvitelmat kuin pienellä lapsella: "kaikkivoipa kuvitelma, että suuruus on tärkeintä, omistaminen on parempaa kuin ei-omistaminen, suurena oleminen parempaa kuin pienenä oleminen. Kaiken mittaaminen määrän mukaan - minulla on enemmän kuulia kuin sinulla ja siksi minä olen parempi - on nelivuotiaan tapa ajatella, ja se on meidän normimme tänä päivänä."

Teos näkee yhteyden yhteiskunnassa vallalla olevien arvojen ja ylisuorittamisen ja stressin välillä. Teoksessa itsetunto määritellään suhteeksi, joka vallitsee yksilön osaamisen ja tahtomisen välillä. Ja niinpä itsetuntoa voi vahvitaa joko osaamalla enemmän tai tahtomalla vähemmän. "Yhteiskunnassa, jossa etusijalle asetetaan jatkuva kasvu, olemme taipuvaiset valitsemaan suorittamisen. Meidän kulttuurissamme, jossa ei ainakaan näennäisesti ole mitään ylärajaa sille, miten pitkälle voimme päästä, emme niin vain luovu ambitioistamme."

Stressin teos puolestaan määrittelee epätasapainoksi sen välillä, mitä elimistöltä vaaditaan ja mikä on mahdollista, epätasapainoksi rasitusten ja resurssien välillä. Tällaisena stressin käsite muistuttaa sellaisia käsitteitä kuin nälkä ja jano, tunnetta, että jokin on vialla ja se pitää korjata - ja tästä syystä on "joutavaa puhua hyvästä tai positiivisesta stressistä", yhtä joutavaa "kuin puhua positiivisesta nälästä tai positiivisesta janosta".

Ylitunnollisuudessa on sopivasti teoriaa, käytännön esimerkkejä ja ehdotelmia uusiksi tavoiksi käsitellä asioita. Teos on ajattelemisen aihetta antavaa luettavaa.

* * *
Lukuhaaste 2016:
8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa en ole lukenut aiemmin
16. En ole ikinä ennen kuullut kirjasta
29. Kahden kirjailijan yhdessä kirjoittama kirja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti