maanantai 15. joulukuuta 2025

Designkaverit x Finlandia-talo: Design Joulu @ Finlandia-talo, Helsinki

 


En tiedä, onko Finlandia-talolla järjestetty aiemminkin joulumyyjäisiä, mutta Designkaverit x Filnadia-talo: Design Joulu -tapahtuma oli todella onnistunut. Finlandia-talon alakerran myyjäistila oli tilava ja paikalla oli monenlaisten tuotteiden myyjiä. Ilahduttavaa oli se, että monella oli myynnissä erilaisia puutöitä. Paikalla tuntui olevan useita (pien)yrittäjiä, ei juurikaan ns. tavallisia ihmisiä, jotka kävisivät vain joulumyyjäisissä myymässä käsitöitään - esimerkiksi neuletuotteet puuttuivat lähes kokonaan. Asiakkaan näkökulmasta valikoima oli kiinnostava ja monipuolinen. 

Ruokatuotteet oli koottu yläkertaan, mikä oli toimiva ratkaisu.

Myyjäiskiertelyn lomassa oli mukavaa käydä istahtamassa Finlandia-talon kahvilassa, jossa on herkullinen tarjonta niin suolaista kuin makeaakin.

Tämä oli kiva tapahtuma - jatkoon! 

Leonora Carrington: Kuulotorvi

 

Suom. Kristiina Drews. Äänikirjana Storytelin kautta. Lukija Karoliina Kudjoi. Kosmos 2025. 6 h 49 min. 

Leonora Carringtonin romaani Kuulotorvi todellakin luo omaehtoisen maailmansa. Eritoten pidin henkilögalleriasta: päähenkilö on yli 90-vuotias Marian Leatherby, ja enemmistö sivuhenkilöistä kuuluu samaan ikäluokkaan ja sukupuoleen, mikä tuntuu vallankumouselliselta. Romaanin alussa Marian asuu poikansa perheen luona. Hänellä järki leikkaa, mutta kuulo on mennyt. Sitten eräänä päivänä hän saa eksentriseltä bestikseltään lahjaksi kuulotorven, joka avaa hänelle täysin uuden maailman - nyt hän pystyy kuulemaan keskustelut, joita muut perheenjäsenet hänestä kotona käyvät, mutta perheenjäsenet eivät tiedä hänen laajentuneesta maailmankuvastaan, sillä hän käyttää kuulotorvea heiltä salaa.

Käy ilmi, että miniä junailee Marianin siirtämistä vanhainkotiin, muiden seniilien joukkoon. Eräiden käänteiden kautta muutto lopulta tapahtuu, ja Marianin maailma mullistuu. Vanhainkoti on ideologisesti hyvin omanlaisensa paikka, eräänlainen uskonnollinen ryhmittymä tuntuu ylläpitävän sitä, ja toisaalta konkreettisesti eräs pihi pariskunta. Vanhainkodissa tapahtuu monella tasolla kummia: asumukset ovat mitä mielikuvituksellisimman muotoisia (kuten kenkä), ruokatarjoilu on niukkaa, aktiviteetit omanlaatuisiaan ja kaikenlaista hämärää ja mysteeritä tuntuu tapahtuvan. Romaani laajeneekin myyttisiin ulottuvuuksiin erään nunnan ja Graalin maljan myötä, ja jossain kohdin dystopiaksi, kun tuntuu, että aurinko on sammunut tai maan navat vaihtaneet paikkaa.

Kaikista sivupoluista en lukijana nauttinut, minua olisi kiinnostanut keskittyä tiiviimiin Marianin näkökulmaan, elämään ja ajatuksiin sekä kokemuksiin vanhainkodissa - realistisesta kerronnasta irtautumisesta sen sijaan nautin. 

Löyly, Helsinki

Hernesaaren rannassa oleva saunamaailma Löyly on ollut olemassa jo kymmenisen vuotta, mutta kävin siellä nyt ensimmäistä kertaa. Hernesaari on edelleenkin jokseenkin rakentamatonta aluetta, joten kun alkutalven loppusyksymäisessä pimeässä ja märässä säässä tarpoo raitiovaunupysäkiltä (joka on kyllä lähellä) tuulista ja autiota merenrantaa pitkin kohti saunarakennusta, olo on kuin Béla Tarrin elokuvissa. Päättyykö matka koskaan? 

Perillä odottaa kuitenkin kotoisa ja lämpimästi valaistu sisätila, sekä aah, lämpö. Löylyyn voi ostaa lipun etukäteen, jolloin voi varmistaa pääsyn haluamanaan ajankohtana. Lipulla (26 e) saa kaksi tuntia saunomisaikaa sekä pyyhkeen, sampoon ja saippuan. Puku- ja pesutilat on sukupuolitettu, mutta sauna-alue on kaikille sukupuolille yhteinen eli täällä saunotaan uimapuku päällä. Koko alue on anniskelualuetta, ja kassalle voi jättää piikin auki saunomisen ajaksi. Alueella on viihtyisä takkatulitila, jossa voi istuskella saunomisen lomassa. Kesällä terassialue on varmasti upea, ja meriveteen pääseen pulahtamaan ympäri vuoden.

Saunoja on neljä ja ne ovat mahtavia. Sekä suuressa "tavallisessa" saunassa että savusaunassa on kertalämmitteinen kiuas. Löylyt ovat pehmeät, kosteat ja kestävät. Lauteet on rakennettu leveistä lankuista, ja sekä savu- että tavallisessa saunassa ne ovat korkealla: siis ovesta astutaan sisään, oven vieressä on korkea kiuas, ja lauteille kavutaan ikään kuin puoli kerrosta ylöspäin. Tavallisen saunan lauteet ovat ihanan syvät, ja sauna on varsin tilava. Savusauna on hieman pienempi, mutta sinnekin mahtuu hyvin. Lisäksi on kaksi pienempää saunaa: privapuolen sauna, joka on kaikkien käytössä silloin, kun tilassa ei ole yksityisvarausta, ja pihalla kontissa näköalasauna (näkymä merelle on varmaankin upea niinä aikoina, kun meri on muuta kuin pelkkää pimeyttä). Saunoista savusauna on ihan omaa luokkaansa. Sen löylyjen pimeässä ja pehmeässä sylissä rentoutuu niin keho kuin mielikin.

Löylyä riivaa sama ongelma kuin Katajanokan Allas Sea Pooliakin: pukuhuoneiden neliöt on säästetty minimiin tai jopa sen alle, joten pukuhuonekokemus on suoraan helvetistä eli todella stressaava, vaikka kanssapukeutujat olisivat kuinka kohteliaita, tilaa antavia ja myötämielisiä. Kaapit ovat pienet, niitä on kaksi päällekkäin ja ja numeroinnista päätellen 30-40 kappaletta pukuhuoneessa, joka on käytävänmuotoinen kapea tila, jossa laskutilaa on vain kapealti kaappirivistön edessä, istua ei voi missään (koska kenenkään aikuisen perse ei ole yhtä kapea kuin oma kaappi), tilan toisessa päässä ovi aukeaa suoraan kassalle ja toisessa päässä suihkutilaan, eli pukeutuminen ja riisuutuminen on jatkuvaa väistelyä. Kolme hiustenkuivaajaa ovat jatkuvassa käytössä, eli tila on paitsi kostea - koska saunomisen ja peseytymisen jäljiltä ihmiset ovat märkiä - myös kuuma. Meikkaaminen ei ole vaikeaa vain koska tilaa on vähän vaan myös koska hiki valuu noroina kasvoja pitkin. Rentouttavan luksussaunakokemuksen kruunaisi rauhaisa laittautuminen ja samalla voisi vaikka siemailla jonkin juoman - mutta tässä kohdin tuntuu että joko rahat ovat loppuneet kesken sekä Löylyn että Altaan rakennuttajilla tai sitten suunnitteluporukka on edustanut sellaista sukupuolta tai elämäntyyliä, joka ei laittautumista harrasta. Paremmat pukeutumistilat löytyy mistä tahansa julkisesta uimahallista - jopa Märskystä.

Jos pukkarikokemukseen suhtautuu pakollisena pahana, jolle ei mitään voi, Löyly on upea paikka ja konsepti on mahtava. Rakennuksessa on myös ravintola, johon voi jäädä hetkeksi istuskelemaan drinksuille (ei ehkä pidemmäksi aikaa, koska drinksuttelupaikat ovat tiskillä tai pari sohvapöytää tilan reunassa) tai syömään - ruokailualue näytti oikein viihtyisältä, ja siitä aukeaa isot ikkunat merelle päin.

Kokonaisuudessaan Löylystä jäi oikeinkin psoitiivinen kokemus, tänne tulee mieluusti uudelleenkin. 

Leandro Erlich @ Amos Rex, Helsinki

Leandro Erlichin näyttely Amos Rexissä on ollut hitti sosiaalisessa mediassa, eikä ihme - yleisö on olennainen, interaktiivinen osa teoksia, ja illuusioita rakentavien teosten kanssa saa otettua näyttäviä ja hassunhauskoja valokuvia. 

 

Osa teoksista, kuten Kadonnut puutarha (yllä), saa pohtimaan, kuinka ne on oikein toteutettu. Osa taas, kuten teos, jossa kuvataan vaihtuvia maisemia junan ikkunasta, ja välillä vaihtuu kaupunki, on hypnoottisia. Osa hämmentää - tällainen on muun muassa näyttelyn suurikokoisin teos, jossa on valtava jugend-talon julkisivu, tai teos, joka imitoi hissejä. Molemmissa edellä mainituissa luodaan illuusio peilien tai niiden yllättävän puuttumisen avulla.

Erlichin näyttely puhuttelee, huvittaa ja saa aikaan oivalluksia monenikäisissä ihmisissä. Opastus tuo lisäulottuvuuksia teosten tulkintaan ja kontekstualisoimiseen - ja asiansa tuntevaa opasta kuuntelee aina ilolla. 

tiistai 9. joulukuuta 2025

Antti Hyyrynen: Kouvola 2000

 


Like 2025. Äänikirjana Storytelin kautta. Lukijana Johanna Kokko. 8 h 39 min. 

Antti Hyyrysen Kouvola 2000 on millenium-ajan virasto-Suomea byrokraatti Kyllikki Marsin näkökulmasta kuvaava romaani, joka lähtee kerronnassaan Kouvolan Asiainhoitovirastosta (tosimaailmassa Pohjola-talo) laventumaan aivan omille kierroksilleen historialliseksi romaaniksi, scifiksi, foliohattuiluksi ja Eyes wide shutia parodioivaan bdsm-ulottuvuuteen. 

Koktail pysyy hyvin kasassa ja kerronnan lävistää lakoninen huumori. Viihdyttävänä ajatusleikkinä Kouvola 2000 toimii hienosti. Milleniumin ajankuva piirtyy romaanin maailmassa selväpiirteisenä esiin - nykyhetkessämme siirtymä paperiajasta digiin on jo arkea ja siirtymä analogisesta digitaaliseen menneisyyttä, mutta toisin oli vuonna 2000. Ja tosiaan, vuodesta 2000 on jo 25 vuotta aikaa.

Romaanissa on virkistävää myös se, että se tuo Kouvolan myös kotimaisen kirjallisuuden maailmankartalle. Vaikka romaanin kerronta ylittää realismin rajat, kaupunki ja tunnelma ovat tunnistettavia.

maanantai 8. joulukuuta 2025

Koiramessut @ Messukeskus, Helsinki

Oli hauskaa käydä Suomen suurimmassa koirataphtumassa, 6. - 7.12.2025 järjestetyillä Koiramessuilla Helsingin Messukeskuksessa. Pitkittyneen syksyn plussakeleissä vesisadeviikonloppuna ensimmäinen aistimus sisään astuessa oli se, että nyt haisee märälle koiralle. Ja kyllä halleissa koiria olikin!

Ohjelma oli monipuolinen: oli kilpailuja, näyttelyitä, palkitsemisia, tietoiskuja, rotuesittelyjä ja kaupan kaikenlaista tavaraa. Messukävijöillä oli mahdollisuus tutustua kattavasti erilaisiin rotuihin ja ihastella jos jonkinmoisia valioyksilöitä. 

 


Koiramessut oli hauska ja monipuolinen tapahtuma! 

maanantai 1. joulukuuta 2025

Rosanna Fellman: Pietarsaari, jota kukaan ei halua

 

Johnny Kniga 2025. Ruotsinkielinen alkuteos Det Jakobstad ingel vill ha. Suom. Jaana Nikula. Lukijana Rosanna Fellman. Äänikirjana Storytelin kautta. 1 h 32 min.  

Suomenruotsalaisen Rosanna Fellmanin runokokoelma Pietarsaari, jota kukaan ei halua on ensimmäinen häneltä suomennettu kokoelma, ja Pietarsaaren myötä itsekin kuulin hänestä ensimmäistä kertaa. Kustantamon nettisivut kuitenkin paljastavat Fellmanin esittäneen lavaruonoutta jo vuodesta 2013, ja hänen esikoisteoksensa on julkaistu vuonna 2019. Runouden kentällä Rosanna Fellmann ei siis ole uusi nimi.

Pietarsaari, jota kukaan ei halua on vaikuttava kokonaisteos. Teoksen teemoja ovat ulkopuolisuus, hyväksytyksi tuleminen tai tulemattomuus, perhe, lapsuus, nuoruus ja nuori aikuisuus, taiteilijuus, päihteet, suomenruotsalaisuus, naiseus, parisuhde, väkivalta ja ystävyys. Runoista löytyy samastumispintaa kenelle tahansa - varsinkin, jos tausta on pikkupaikkakunnan ahtaissa piireissä.

Pietarsaari, jota kukaan ei halua on myös ensimmäinen äänikirjana kuuntelemani runokirja. Kirjan lukee runoilija itse, ja luennassa kuuluu tausta lavarunoilijana. Varsinkin eräs teoksen loppupuolen runo on sellaista maanista vyörytystä, että kuulija tulee lähes jyrätyksi.

Pietarsaari, jota kukaan ei halua on hieno ja omaääninen teos.