Roots Kitchen, Turku

Roots Kitchen Turun kauppahallissa on maittava lounaspaikka. Olimme kuulleet vinkin paikasta etukäteen, ja hallissa ravintolan tilaustiskin edessä kiemurteleva jono vahvisti odotuksia paikkaa kohtaan. Päivän lounaana oli friteerattua kukkakaalia, paistettuja vihanneksia, tomaattikastiketta ja riisiä, salaattivaihtoehtona oli raakapapaijasalaatti. 50/50-annoksessa on puolet molempia (12 e), ja ruoat sopivat myös mainiosti yhteen. Tarjolla oli myös jokin keitto, ja ruoan olisi voinut tilata myös combona, jossa olisi ollut mukana kaikki kolme elementtiä. Leipä oli tuoretta ja itse tehtyä peltileipää, ja sen kera tarjolla oli hummusta.

Roots Kitchenin lounas oli maukas ja täyttävä - täytyy joskus käydä kokeilemassa paikkaa myös Hakaniemen hallissa!

Grand Georgia -ravintolalaiva, Hakaniemenranta, Helsinki

No nyt on hyvä! Ravintolalaiva Grand Georgia (entinen ravintolalaiva Wäiski) on rantautunut Hakaniemenrantaan, ja jo ruokalistan silmäily herättää korkeita odotuksia. Pelkästään hatsapureja on enemmän kuin sen seitsemää sorttia. Tarjoilija kertoo kokin olevan georgialainen ja tehneen uraa huippuravintoloissa; samaa todistavat ravintolalaivan nettisivut, joilla kerrotaan pääkokki Merab Balalashvilin palvelleen pitkää liutaa presidenttejä.

Tilaamme pitkän kaavan mukaan: alkupalaksi georgialaisen salaatin ja phali-valikoiman, pääruoaksi dolmia ja lobiota, ja tietysti hatsapurit. Gruusialaista kuoharia ei toimitusvaikeuksista johtuen ole saatavilla, joten sen kokeileminen jää toiseen kertaan, mutta Borjomi-kivennäisvettä on, ja italialaista kuoharia.

Alkupalat ovat todella runsaat ja herkulliset. Phali-valikoima on niin houkutteleva, että sen valokuvaaminen unohtuu. Kaikki lautasella on värikästä ja maukasta. Vihannestahnat - pinaatti, punajuuri ja papu - ovat raikkaita, meheviä ja maukkaita, paprika- ja munakoisorullat samoin. Georgialaisessa salaatissa on runsaasti pähkinää.

Lobio eli papukeitto tai -muhennos on jokaisessa ravintolassa erilainen. Grand Georgiassa se on erittäin ruokaisa ja tuhti, todellakin enemmän muhennos kuin keitto. Dolmat on todellakin kääritty itse.

Hatsapurit ovat juuri sitä, mitä pitääkin: megruli hatsapuri on juustoinen ja juuri sopivan rasvainen.

Grand Georgia oli todella positiivinen kokemus niin ruokalistansa kuin miljöönsäkin puolesta. Ruoan taso ylittää kevyesti Purpurin; Georgian Housen kanssa ruoassa on sekä yhtäläisyyksiä (molempien hatsapuri on todella hyvä) kuin erojakin (lobiot ovat hyvin erityyppisiä mutta molemmat hyviä, Grand Georgiassa alkupalalajitelma on mehevämpi kuin Georgian Housessa).

Erittäin vahva suositus tälle ravintolalle!

Elisabeth Norebäck: Sano että olet minun

"Makaan lattialla."

Like 2018. Ruotsinkielinen alkuteos Säg att du är min, 2017. Suomentaneet Ida Takala ja Sirje Niitepõld. 407 s.

Sano että olet minun on psykologinen trilleri, johon on taitavasti kirjoitettu henkilöhahmoja, joiden mielenterveys järkkyy. Lukijanakaan ei aina voi olla aivan varma, onko kyse harhaisen mielen tuotoksista vai fiktion sisäisestä todellisuudesta. Romaanin tarina on synkkä ja ahdistavakin, mutta Sano että olet minun koukuttaa maailmaansa ja teos tekee mieli lukea sitä käsistään laskematta.

Päähenkilö on Stella, 39-vuotias psykoterapeutti, joka on 21 vuotta sitten tapahtuneen tyttövauvansa ratkaisemattomaksi jääneen katoamisen jälkeen onnistunut kokoamaan itsensä uudelleen, ensin suljetulla osastolla, sitten myös maailmassa; Stella on rakastunut, mennyt naimisiin, saanut pojan ja opiskellut itselleen ammatin. Kadonnutta tyttövauvaa ei koskaan löydetty ja vauvalle on myös muistokivi - hautakiveksi Stella ei kiveä suostu sanomaan -, joskaan Stella ei koskaan ole uskonut vauvan kuolleen.

Ja eräänä päivänä Stella saa vastaanotolleen nuoren naispotilaan, joka ensitapaamisesta saakka on hänen mielestään hänen kadonnut tyttärensä, Alice. Stella jää pakkomielteisesti kiinni tähän ajatukseen mutta ymmärtää kuitenkin sen, ettei hänen kannata puhua asiasta välttämättä edes aviomiehelleen, koska häntä pidettäisiin vain hulluna ja pakkomielteisenä.

Sano että olet minun -trillerin kerronta ei suodatu ainoastaan Stellan henkilöhahmon läpi, vaan tarinan kulkua läpivalaistaan usean henkilöhahmon näkökulmasta. Jokaisen kertoja-henkilöhahmon luotettavuus asettuu kyseenalaiseen valoon, mikä tekee kirjan lukemisesta kiinnostavaa. Kuka heistä on täysjärkinen? Mitä oikein tapahtui 21 vuotta sitten? Mitä tapahtuu nykyhetkessä? Myös henkilöiden väliset suhteet ristivalotetaan kiinnostavalla tavalla, koska joitakin kohtauksia käsitellään useamman henkilöhahmon kokemuksen kautta.

Sano että olet minun -romaanin tematiikka liittyy vahvasti äitiyteen: missä menee huolenpidon ja sairaalloisen kiinnittymisen raja? Romaani tarkastelee kysymystä niin äidin kuin (aikuistuvan) lapsenkin näkökulmasta.

Äitiystematiikka linkittyy myös identiteettikysymyksiin: missä kohdin on se polttopiste, jossa on minä - ei jotakin, joka on olemassa vain kontrolloimassa muita, eikä myöskään jotakin, joka on olemassa vain kontrollin kohteena.

"Olen oppinut tulemaan nähdyksi. Se ei olekaan niin vaarallista. Päinvastoin. Silloin on helpompi kätkeytyä. Pidän siitä, että voin valita, kuka olen kenenkin silmissä."

Äijäkoski, Muonio

Muoniossa, Muonionjoessa sijaitseva Äijäkoski on komea koski koskien sarjassa. Veden ollessa alhaalla rantakivilläkin pääsee hyvin liikkumaan, mutta metsäpolutkin ovat helppokulkuisia. Koskelle on rakennettu myös hieno näköalapaikka, jolla kannattaa käydä.

Näköalapaikalta alavirtaan päin on myös hyvinhoidettu laavupaikka.

Jos haluaa vierailla Ruotsin puolen rannoilla, Muonion kohdalta menee silta joen yli.

Paikka on kiva retkikohde, ja joen rannalla on runsaasti majoitusvaihtoehtoja mökkikylistä telttailumaastoihin.

Håkan Nesser: Syntymämerkki

"Häntä paleli."

Tammi 2002. Ruotsinkielinen alkuteos Kvinna med födelsemärke, 1996. Suomentanut Saara Villa. 312 s.

Syntymämerkki on ensimmäinen Håkan Nesserin kirjoittama dekkari, jonka olen lukenut. Syntymämerkki on niin perusdekkari, ettei sen lukeminen turhauttavaa ole, mutta sen voi aivan yhtä hyvin jättää lukemattakin. En useinkaan arvaa loppuratkaisua tai murhaajan motiivia, mutta Syntymämerkissä jossain vaiheessa tollompikin lukija tajuaa, mistä on kyse. Jännitettä toki riittää siinä, kumpi taho on nopeampi liikkeeissään ja fiksumpi, murhaaja vai poliisi.

Nesserin tyylissä ärsyttää myös se, että lukijan "odotuttaminen" on kirjoitettu näkyviin: teoksessa on usea kohta, jossa johtava poliisi toteaa alaisilleen jotakin sen kaltaista kuin "menkääpä nyt tunniksi omiin huoneisiinne tutkimaan materiaalia niin sitten pidetään kokous ja katsotaan mitä kukakin on huomannut" - ja sitten selitetään kuinka kukin tulee huoneestaan kokoushuoneeseen ja mitä kokouksessa tapahtuu.

Syntymämerkissä on kyse sarjamurhaajasta. Tarinaa tarkastellaan niin murhaajan, uhrien kuin poliisinkin näkökulmasta. Eikä kyse ole mistään hetkellisestä päähänpistosta, vaan vuosikymmenten taakse juurensa juontavasta tapahtumaketjusta. Kyllä hellekesästään muutaman tunnin voi käyttää tämän teoksen seurassa, mutta jos valinnanvaraa on, voi valita toisinkin.

Haruki Murakami: Sputnik-rakastettuni

"Kahdennenkymmenennentoisen ikävuotensa keväässä Sumire rakastui ensimmäisen kerran elämässään, rakastui tasankojen yli pyyhkäisevän pyörremyrskyn kiihkeydellä, joka vie mennessään kaiken tielleen osuvan, riuhtaisee ilmaan tavaroita repien ne riekaleiksi ja murskaten palasiksi."

Tammi 2003. Japaninkielinen alkuteos Supuutoniku no kobito, 1999. Suomentanut englanninnoksesta Sputnik Sweetheart, 2001, Ilkka Malinen. 252 s.

Haruki Murakamin romaani Sputnik-rakastettuni on tarina rakkaudesta, muttei kuitenkaan varsinaisesti rakkaustarina. Romaani on kertomus ihmisistä, jotka kaipaavat ja haluavat, mutta jotka eivät voi saavuttaa tai saada kaipuunsa ja halunsa kohdetta. Romaanissa on kolme keskushenkilöä: kertojana toimiva nuori tokiolainen opettaja K, kirjailijaksi haluava K:n ikä- ja opiskelutoveri Sumire ja bisnesnainen Miu. K on rakastunut Sumireen, Sumire puolestaan rakastuu Miuhun ja Miu ei enää kykene rakastamaan.

Sputnik-rakastettuni on mukaansatempaava ja varsin nopealukuinen romaani. Sen kerronta kerii auki jo tapahtuneita asioita - koko romaanin tapahtumat kerrotaan ikään kuin muistona tai muistelmana. Paitsi että on kyse halun kohteiden saavuttamattomuudesta ja elämänvalinnoista, kyse on myös mysteeristä niiden ympärillä - ja mysteeri konkretisoituu Sumiren katoamisena, kun tämä on lomailemassa Kreikan saaristossa.

Sputnik-rakastettuni on sinänsä realismia, huomattavasti realistisempi kuin Kafka rannalla, vaikka Sputnikissakin on "unenomaisuutta", kuten takakanteen poimittu kriitiikkisitaatti toteaa. Jotenkin en kuitenkaan aivan innostunut tästä romaanista. Luulen sen liittyvän siihen, että Murakami saattaa olla kirjailija, jonka teoksia ei pitäisi lukea kovinkaan perätysten. Siten tyylistä ja sisällöstä saa enemmän irti, näin luulen. Murakami on oivallinen tarinankertoja ja jännitteen ylläpitäjä, mikä aiheuttaa halun lukea lisää hänen teoksiaan. Tauko taitaa kuitenkin tehdä terää.

Kuitenkin: "- - eikö myös tarkoituksettomilla asioilla ole sijansa tässä kaikkea muuta kuin täydellisessä maailmassa? Jos epätäydellisestä elämästä poistetaan kaikki tarkoitukseton, se menettää epätäydellisyytensäkin."

Konoba Vartal, Hvar

Konoba Vartal sijaitsee Hvarin kaupungissa vanhan kaupungin ulkopuolella, rantapoukaman kulmauksessa fransiskaaniluostarin lähellä. Ravintolalla on köynnöksien suojaama terassi ja loistavaa grillattua kalaa.