Jamie's Italian Restaurant @ Pietari

Kun on tarpeeksi katsonut Jamie Oliverin kokkiohjelmia televisiosta, on päästävä syömään hänen ravintolaansa, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus. Tosin odotukset ruoan ja miljöön suhteen ovat siinä vaiheessa saattaneet kasvaa ylisuuriksi.

Jamien Pietarissa sijaitseva Jamie's Italian -ravintola on valtava; ainakaan toukokuussa päiväsaikaan pöytävarausta ei todellakaan tarvittu. Ravintola sijaitsee Verikirkon lähellä Kojushennaja-aukion laidalla. Vierailuajankohtanamme rakennuksessa oli meneillään jonkinlainen julkisivuremontti ja aktiivinen kesäterassin rakentaminen, mutta sisällä sitä ei oikeastaan huomannut.

Ravintolasali on sisustettu semihipsterimäisesti samettisohvineen, ja baaritiskin yläpuolella on näyttävä viinipullovalikoima kuin myös makkaroita, valkosipuleja ynnä muuta ruokarekvisiittaa, josta pohdimme aktiivisesti, ovatko kyseessä aidot makkarat vai muovijäljennökset. Emme tulleet näissä pohdinnoissa hullua hurskaammiksi. Miljöössä hieman häiritsevää oli myös se, että ravintolasalin reunoilla on neljä suurta tv-ruutua, josta jokaisesta tulee Jamie Oliverin kokkiohjelma - ja eri ohjelma.

Valitsimme listalta alkupaloja (foccacciaa sekä oliiveja) ja pääruoaksi kasvislankut. Annokset eivät ole järin suuria, mutta kyllä niillä nälkä lähti.

Veden tilaamisessa kannattaa olla skarppina: me tilasimme vain "pullollisen vettä" ja päädyimme saamaan jonkin design-veden, jonka hinta oli lähes tuhat ruplaa. Tapahtuman jälkeen olimme muissa ravintoloissa varsin skarppeina vesipullon hinnan suhteen - ja täytyy sanoa, että muualla tämän hintaluokan vettä ei edes ollut tarjolla.

Ravintola on kuitenkin käymisen arvoinen paikka.

Lottamuseo, Tuusula

Lottamuseo Tuusulan Rantatiellä esittelee lottien toimintaa toisen maailmansodan aikana. Museomieljöö on vaikuttava: vanha puutalo seisoo puutarhatontilla, jonka pihasta on näkymä Tuusulanjärvelle.

Yllätyin siitä, kuinka kiinnostava museon näyttely oli. Näyttely on sekä päärakennuksessa että piharakennuksessa, jonne on rakennettu autenttisia sotaoloja jäljitteleviä olosuhteita.

Museo on ehdottomasti kiinnostava vierailukohde kaikille sotahistoriasta kiinnostuneille; tällä kertaa ehdin itse piipahtamaan museossa varsin lyhyesti, mutta olisi kiinnostavaa ehtiä perehtymään näyttelyyn syvällisemmin.

Halosenniemi, Tuusula

Halosenniemi Tuusulan Rantatiellä on yksi upeimmista museomiljöistä. Vuosi 2015 on Sibeliuksen, Gallen-Kallelan ja Halosen 150-vuotisjuhlavuosi, ja Halosenniemikin juhlistaa vuotta taidenäyttelyillään. Kevään näyttely on nimeltään "Terve mieheen! Akseli Gallen-Kallela Pekka Halosen vieraana" ja se esittelee sekä Gallen-Kallelan että Halosen maalauksia. Gallen-Kallelalta näyttelyssä on nähtävillä muun muassa Kalevala-aiheisia maalauksia, jotka todellakin pääsevät oikeuksiinsa tässä miljöössä.

Muotia Udmurtiasta @ M. A. Castrénin seura, Helsinki

M. A. Castrénin seuran tiloissa Mariankadulla esiteltiin udmurtialaista nykymuotia. Menin paikalle kiinnostuneena siitä, mikä nykymuodin suhde on toisaalta udmurtialaiseen kansanperinteeseen ja toisaalta nykymuotiin yleensä.

Muotinäytös alkoi erittäin perinteisillä asuilla, joita minun katsojana oli mahdotonta kuvitella ylleni missään tilanteessa; asut tuntuivat pikemminkin olevan suoraan kuin Ville Haapasalon Sukukansat 30 päivässä -ohjelmasarjan mummojen yltä: värikkäitä, kauniita ja hyvin kaukana nykymaailmasta.

Muotinäytöksen edetessä vaatteidenkin tyyli modernisoitui, vaikka estetiikka pysyikin omaan makuuni hyvin folklorena.

Paikalla muotinäytöstä juontamassa oli suunnittelija Darali Leli (kuvassa keskellä), jonka venäjänkieliset spiikit tulkattiin suomeksi.

Oli erittäin mielenkiintoista osallistua tapahtumaan, joka avasi silmät muodin monimuotoisuudelle ja sille, millaista on udmurtialainen nykymuoti. Lähimmäs omaa käsitystäni folkloresta vaikutteita ammentavasta nykymuodista tulivat näytöksessä esitellyt korut ja t-paidat, joista jälkimmäiset tosin taisivat edustaa komilaisen suunnittelijan tuotantoa.

Näytöksen lopussa nähtiin vielä katsaus marilaiseen muotiin.

Margaret Atwood: Orjattaresi

 

"Me nukuimme huoneessa joka oli kerran ollut voimistelusali."

Tammi 1998. Suom. Matti Kannosto. Alkuteos The Handmaid's Tale, 1985. 395 s.

Orjattaresi on ensimmäinen Margaret Atwoodilta lukemani teos, ja viehätyin heti Atwoodin kieleen sekä tapaan, jolla hän laittaa kertojansa havainnoimaan maailmaa. Vaikka Atwood on voimakkaan feministinen, Orjattaresi ei missään kohdin paasaa. Isisin nousun, Boko Haramin ja ylipäätään kiristyneen aatteelllisen ilmapiirin myötä Orjattaresi sitä paitsi tuntuu pelottavankin ajankohtaiselta.

Kyseessä on dystopiaromaani, joka sijoittuu 1980-luvun Amerikkaan. 1960- ja 70-lukujen naisten vapautumisen, e-pillereiden, seksuaalisen vapauden ja aborttitaistelun jälkeen tapahtuukin toinen vallankumous, joka aiheuttaa yhteiskunnallisen u-käännöksen.

Orjattaresi kuvaa hienosti ja hienovireisesti vallankaappauksen toteutumista: ensin tulee kaaos, sen jälkeen kansa on varpaillaan, koska se ei tiedä, mitä tapahtuu. Varpaillaanolosta johtuen mitkä tahansa vakauttavilta vaikuttavat muutokset otetaan kiltisti vastaan, ja valtaapitävät voivat perustella niiden outoutta nimenomaan tilanteen vakauttamisen näkökulmasta ja nimeämällä ne tilapäisiksi. Tavallisten ihmisten arkeen ilmestyy uudelleenkoulutettuja henkilöitä samaan tapaan kuin Putinin kätyreiksi paljastuneet pienet vihreät miehet ilmaantuivat Krimille, eikä ihmisille kerrota, minne arjesta tutut ihmiset, kuten kioskinpitäjät, ovat yhtäkkiä hävinneet.

"Te olette tottuneet siihen että kaikki on aivan tavallista ja jokapäiväistä --. Tämä ei kenties juuri nyt näytä teistä sellaiselta, mutta kyllä se pian alkaa näyttää. Sitten se on ihan tavallista." Poikkeustilasta tuleekin tavallisuutta, mutta mennyt aika on kuitenkin aina läsnä myös uudessa, ja se muistuttaa itsestään nimenomaan niiden elementtien kautta, jotka säilyttävät vanhan tavanomaisuutensa: "Tiskipyyhe on valkoinen ja siinä on sinisiä raitoja. Tiskipyyhkeet ovat samanlaisia kuin ne ovat aina olleet. Joskus nämä normaaliuden välähdykset iskevät yllättäen kimppuuni sivustasta, kuin väijytyksestä. Muistutuskaikesta siitä mikä oli tavallista ja jokapäiväistä on kuin potku. Näen tiskipyyhkeen erillään yhteyksistään ja henkeni salpautuu. Joissain suhteissa asiat ovat pysyneet joillekuille melkein muuttumattomina."

Rahaliikenne on siirtynyt lähinnä korttimaksuiksi, ja eräänä päivänä, luonnollisestikin ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta, naisten tilit jäädytetään. Myöhemmin tilien käyttöoikeudet siirretään naisten aviomiehille tai isille. Myös naisten työpaikat lakkaavat olemasta - jos ei ole omaisuutta, ei voi käytännössä tehdä itsenäisesti mitään. Naisista tulee kotiensa vankeja, ennen kuin vallankumous ottaa seuraavan askeleensa.

Tämän uuden dystooppisen valtion ydinideana on tehdä naisista synnytyskoneita ja korvata rakkaus ja erotiikka järjestetyillä avioliitoilla. Naiset kuuluvat eri kasteihin - karkeasti ottaen on vaimoja, marttoja ja orjattaria. Yhteiskunnan tukiranka on normatiivinen uskonoppi, jossa kaikki harhauskoisuus hävitetään väkivaltakoneiston avulla ja miehet hallitsevat tätä maailmaa.

Orjattaresi kuvaa osuvasti niin vallankumousen mekanismia kuin diktatuurinkin logiikkaa, sitä, mitä seuraa yksilönvapauden alistamisesta koneistolle ja miten vastarintaliike kuitenkin versoo olosuhteissa kuin olosuhteissa; miten kieli jäsentää todellisuutta ja miten kuitenkin, kontrollista huolimatta, aina jää mahdollisuus yrittää toimia toisin - ja miten vallanpitäjät jaloista ajatuksistaan ja pyrkimyksistään huolimatta kuitenkin sallivat ja mahdollistavat itselleen kaksinaismoralismin. Romaanissa oleva Komentaja-niminen mieshahmo toteaa päähenkilölle Leninin sanoin, ettei munakastakaan voi tehdä rikkomatta munia, "Ajattelimme että meiltä sujuu paremmin". Päähenkilö on ällistynyt Komentajan sanoista, sillä hän ei todellakaan koe uutta maailmanjärjestystä millän lailla paremmaksi, sehän on riistänyt koko hänen elämänsä ja minuutensa. Komentaja täsmentääkin repliikkiään: "Parempi ei koskaan ole parempaa kaikille, -- joillekuille se on aina pahempaa."

Tämä kannattaa pitää mielessä myös eduskuntavaalien jälkeisessä suomalaisessa todellisuudessa vuonna 2015. 

Neljä ruusua @ Virgin Oil co., Helsinki

Olen edellisen kerran nähnyt Neljä ruusua Karhurockissa vuonna '96, joten oli varsin mielenkiintoista olla Virgin Oilin keikalla katsomassa, miltä bändi näyttää ja kuulostaa nykyään. Täytyy tunnustaa, että eniten keikan biiseistä sydäntäni lämmittivät juurikin ysäriklassikot, kuten Sun täytyy mennä, Poplaulajan vapaapäivä ja Juppihippipunkkari, mutta bändi oli ylipäätään niin loistoiskussa, että tuntemattomammatkin nykybiisit toimivat hyvin. Ili laulatti yleisöä siihen malliin, etten ole vähään aikaan vastaavaa kokenut. Myös yleisö oli hyvin mukana paitsi laulamassa, tanssimassa ja taputtamassa, myös sikäli, että lavalle näytti päätyvän jos jonkinmoisia terveisiä - esimerkiksi punainen ruusu kuin myös Rakastellaan missä vaan -kyltti.

Ankkuriklubi & Hiki!-klubi @ Loose, Helsinki

Torstaina Ankkuriklubi <3 Hiki!-klubi -tapahtumassa Loosessa esiintyivät Seksihullut, Maailmanlopun tyttö & Hyeenat sekä Pää Kii. Maailmanlopun tyttö & Hyeenat kuulosti todella rouhealle, räkäiselle ja rockille, erittäin hyvässä mielessä. Pää Kiin keikka sen sijaan näytti yleisön näkökulmasta melko kireältä, vaikka hittibiisit kuultiinkin. Hyvä festari-ilta!