Sandro, Helsinki

Ravintola Sandroa on suitsutettu suuresti viimeistäänkin sen jälkeen, kun Nyt-liite valitsi sen vuoden parhaaksi uudeksi ravintolaksi syksyllä 2013. Pöytävaraus on vähintäänkin suositeltava, ja se onnistuu näppäräsri ravintolan nettisivujen kautta.

Ruokalista on melko suppea mutta kaikki vaihtoehdot kuulostavat herkullisilta. Minä ja illallisseuralaiseni valitsimme molemmat Kallio market -annoksen, toinen halloumilla ja toinen seitanilla. Annokset olivat sekä valtavan hyvät että valtavat! Kaikkea oli joko sopivasti tai runsaasti, ja annoksessa oli monia erilaisia elementtejä. Ihan mielettömän hyvää! Ruoka todellakin on syy mennä Sandroon, ja kokoonsa nähden annos ei ollut erityisen kallis (22 e). Viinilistallakin on valinnanvaraa, edullisimmat pullot maksavat 34 euroa.

Palvelusta Sandroa ei sen sijaan voi kehua. Onko paikka niin suosittu, hipster, swag ja cool, että sen on varaa olla huomioimatta asiakkaita? Saimme odottaa pöydässä varsin kauan, ennen kuin tarjoilija saapui - ja siinäkin vaiheessa vasta aggressiivisen katsekontaktin yllyttämänä. Tyhjiä lautasia ei myöskään viety pois missään vaiheessa, ja laskun päätin käydä maksamassa tiskillä, mikä on ihan ok. En kaipaa jatkuvaa hännystelyä tai sitä, että annosvalintaa kysytään viiden minuutin sisällä ravintolaan saapumisesta, mutta ravintolassa olisi ihan mukavaa tulla edes jollain lailla huomioiduksi henkilökunnan taholta.

Beyazitin aukion kirpputori, Istanbul

 
Istanbulissa on monenlaisia shoppailumahdollisuuksia: länsimaisia muotiliikkeitä on Beyoglussa eritoten pääkatu Istiklal caddesin varrella, kreisiin (ja potentiaalisen vedätyksen) ostoskulttuuriin voi sukeltaa basaareissa (joista maustebasaari on hallittavamman kokoinen ja keskittynyt nimensä mukaisesti mausteisiin, suuri basaari taas todellakin on valtava sokkelo ja siellä on tarjolla muun muassa kaikenlaista turistitavaraa huiveista mattoihin ja koriste-esineisiin), itämaishenkisiä ostoskatuja on muun muassa vanhassa kaupungissa Eminönün sillalta ylämäkeen (tarjolla on myös paljon samaa tavaraa kuin suuressa basaarissa, mutta hinnat ovat huomattavasti edullisemmat) ja paikallisessa kirpparitunnelmassa pääsee fiilistelemään Beyazitin aukiolla, jossa kirpputori järjestetään joka päivä.

Turistinäkökulmasta Beyazitin aukiolla ei ole tarjolla kovinkaan mielenkiintoista tavaraa, tavalliset ihmiset myyvät vanhoja vaatteitaan, tavaroitaan ja elektroniikkaa (yhden myyjän tarjonta koostui esimerkiksi erilaisista kännykän akuista). Toki tarjolla on myös muutama tavanomaisen turistikräässän myyjä. Myyjät ja ostajat tuntuivat olevan paikalla eivät niinkään harrastuksesta, kuten suomalaisilla kirpputoreilla usein tuntuu, vaan pikemminkin tarpeesta, mikä näkyy paikan tunnelmassa. Kuitenkin juuri paikallistunnelman vuoksi Beyazitin aukiolla on mielenkiintoista ja suositeltavaakin vaellella.

Sultan pub, Istanbul

Ravintola-kahvila-baari Sultan pub sijaitsee aivan Hagia Sofian ja Sinisen moskeijan tuntumassa ja se ansaitsee maininnan hienonäkymäisen kattoterassinsa tähden. Katutasossakin voi nauttia kahvilan ja baarin antimista, mutta ympäristö on hälyisä. Kattoterassille kiivetään portaita noin viiden kerroksen verran. Sisätiloissa on ravintola, mutta juomien nauttimista varten on pieni mutta verraton (tosin keittiön savupiipusta saattaa tuprahtaa varsin tymäkätkin savut) terassi rakennuksen katolla.

Näkymä aukeaa Aasian suuntaan ja paikka on loistava paitsi pientä lasillisen äärellä pysähtymistä varten myös valokuvien ottamiseen. Ainakaan pikkupurtavaravintola-annoksissa sen sijaan ei ole kehumista - halloumiherkku näytti kuvassa houkuttelevalta, mutta todellisuus oli totaalisen ei menny niinku Strömsössä -tasoa: annos oli ihan hyvän makuinen (voiko halloumi maistua pahalta?), mutta kokonaisuutena ja varsinkin ulkonäöltään hyvin vaatimaton.

Istanbul on varsin maallinen kaupunki eikä oluen nauttiminen lähtökohtaisesti tuota ongelmia. Kaupungissa saattaa kuitenkin tulla alkoholin suhteen vastaan yllättäviä tilanteita - vaikuttaa olevan alueita, joiden kahviloiden valikoimassa ei ole olutta (näihin törmäsimme esimerkiksi kävellessämme Beyoglun kaupunginosasta alamäkeä Bosporinsalmea kohti ja myös Kabatasin laivaterminaalin rantabulevardilla, jolla on useita terasseja).

Toisaalta joissain ravintoloissa on saatavilla olutta ja muita alkoholijuomia, mutta ruokalistaan ei ole merkitty niiden hintoja ja ne voidaan tarjoilla hyvinkin matalalla profiililla - eräässä kalaravintolassa Eminönün tai Cagaloglun alueella vanhassa kaupungissa oluemme tarjoiltiin tavallisista suurista laseista, jotka oli päällystetty tummansinisellä pinnoitteella - näin lasin sisällöstä ei käytännössä voinut tehdä mitään päätelmiä, ja koska hintoja ei ollut merkitty minnekään, ravintolalle näytti jäävän tarpeen tullessa mahdollisuus näyttää siltä, että siellä ei alkoholia myytäisi.

Sininen moskeija, Istanbul

Hagia Sofiaa vastapäätä puiston toisessa päässä on toinen Istanbulin hittinähtävyyksistä, Sininen moskeija, jonka utuisessa ulkonäössä on jotain satumaista. Turistisisäänkäynti sijaitsee moskeijan takana eikä moskeijaan ole sisäänpääsyä. Kaikki riisuvat kenkänsä (niiden kanniskelua varten on tarjolla pieniä muovipusseja) ja naiset peittävät päänsä. Toimitusten aikana turisteja ei oteta sisään.

Moskeijan kokolattiamatolla on miellyttävää tepastella ja ihastella seinien mosaiikkikoristeluja. Takaosa on kaikille avoin (ja tunnelma on kuin missä tahansa matkailunähtävyydessä), etuosassa ihmiset rukoilevat.

Sininen moskeija on piipahtamisen arvoinen kokemus, mutta sisään jonottamiseen kannattaa varautua.

Hagia Sofia, Istanbul

 
Hagia Sofia näyttää ulospäin lähinnä epämääräiseltä tehdaskompeksilta hailakanpunaisine seinineen ja epämääräisine muotoineen. Edustalla kiemurtelee vähintäänkin melko pitkä lippujono, mutta jonossa kannattaa haarautua automaattien suuntaan, sillä kassajono etenee hitaasti. Lippuatomaatit ovat helppokäyttöisiä ja niiden edustalla on henkilökuntaa avustamassa.

Portilla parveilee myös oppaita, mikäli on kiinnostunut opastetusta kierroksesta. Lipun ostaminen itsenäisesti ei kuitenkaan ole hankalaa tai erityisen aikaavievää, vaikka oppaat tällaisen vaikutelman pyrkivätkin antamaan.

Sisältä Hagia Sofia on sekä vaikuttava että valtava. Huhtikuussa 2014 oli meneillään restaurointitöitä, ja sisällä oli rakennustelineitä. Rakennustelineet havainnollistivat rakennuksen kokoa: kerroksia telineissä oli yli kymmenen.

Maalauksissa ja koristeissa on sekä kristillistä että islamilaista symboliikkaa, sillä rakennus on palvellut sekä kirkkona että moskeijana. Nykyään se on museo.

Jos Istanbulin-matkansa aikana haluaa käydä vain yhdessä nähtävyydessä, Hagia Sofia on oikea valinta.

Cemberlitas hammam, Istanbul

Istanbul on täynnä hammameita ja saunoja, ja kuuluisin niistä on Cemberlitasin hammam. Cemberlitasissa on kuvattu monia elokuvia, muun muassa kohtaus Mika Kaurismäen elokuvaan Zombie ja kummitusjuna (1991) eikä ihme, sillä miljöö on puhuttelevan kaunis.

Heti ovelta sisään astuttaessa on lipputiski, jossa voi valita, millaisen sisäänpääsyn haluaa. Valitsimme koko paketin: kuorinnan, pesun ja öljyhieronnan. Tiskiltä saa mukaan pienen pussukan, jossa on alushousut, pesukinnas ja poletteja sen mukaan, mitä on pakettiinsa ostanut. Vesipullo on hammamissa ihan must juttu, muutoin kuumuus ja kosteus uuvuttavat varsin nopeasti. Omaa pyyhettäkään ei tähän hammamiin tarvitse ottaa, sillä heti pukuhuonetilojen aulassa pesijät toivottavat kylpijän tervetulleeksi ja ojentavat hänelle ohuen pyyhkeen, jota käytetään makuualustana. Froteisen kuivauspyyhkeen taas voi ottaa itselleen lähtiessään.

Vaatteet vaihdetaan pukuhuoneessa, jossa on lukittavat kaapit. Alastomuus on hammameissa käsittääkseni varsin tulkinnallinen kysymys. Käydessäni ensi kertaa istanbulilaisessa hammamissa (jossain toisaalla kuin Cemberlitasissa) koodina oli, että naisten puolella istuttiin bikineissä, joiden yläosasta luovuttiin ennen pesua. Cemberlitasissa suurin osa käytti hintaan kuuluvia alushousuja, joitakuita näkyi omissa bikinialaosissa, mutta yläosaa ei käyttänyt kukaan. Kummassakaan hammamissa naisten puolella kukaan ei myöskään ollut missään vaiheessa täysin alasti.

Kylpylän puolella maataan ensin suurella keskuskivellä. Jossain vaiheessa pesijä saapuu. Hän ottaa kassalla saadun poletin, kuorii kehon ja sen jälkeen pesee sekä kehon että hiukset mystisellä saippuointimetodilla, jossa saippuaa puristetaan vaahdoksi jonkinlaisesta kangaspussukasta: tämä on lähes huumaava kokemus, sillä ensin vaahtoa ei ole lainkaan ja yhtäkkisesti on aivan vaahdon peitossa. Kuorinnan ja pesun jälkeen voi mennä valelemaan itseään vedellä tai istumaan lämpimään altaaseen. Välillä voi myös käydä vilvoittelemassa. Alueella voi viettää aikaa niin kauan kuin haluaa, mutta öljyhieronta kannattaa säästää viimeiseksi.

Hieronta kestää puolisen tuntia ja se on ihanan rentouttava. Kaikki ruumiinosat käydään yksitellen läpi. Otteet eivät ole erityisen rajut mutta hieronta poistaa pahimman niskajumin ja tekee kokonaisvaltaisesti rentoutuneen ja eteerisen olon. Vaikka koko paketin hinta on varsin paljon (noin 50 euroa), sen ottaminen todellakin kannatti.

Cemberlitas on sikäli hyvä matkailijavalinta, että henkilökunta puhuu kommunikoivaa englantia, mikä Istanbulissa ei ole mikään selviö.

Hammamissa ei luonnollisestikaan saa valokuvata, joten tämän postauksen valokuvat ovat ilmaispostikorteista, joita hammamissa on saatavilla.

Galatan torni, Istanbul

Istanbulin turistinähtävyyksiin kuuluu Galatan torni, jonka ravintola-kahvilasta ja etenkin sitä kiertävältä kapealta ulkotasanteelta on hienot näkymät yli kaupungin, minkä vuoksi se on hyvä aloituskohde kaupunkiin tutustuttaessa. Sillalta tornille on melkoinen kapuaminen, mutta kävelyreitin varrella on kiinnostavia pikkuliikkeitä ja tornin ympärillä on paljon terasseja.

Alhaalla saa jonottaa jonkin verran hissiin, ja kohteen turitillisuudesta kertoo sekin, että lipun voi maksaa euroissa. Jono etenee siedettävää vauhtia, mutta ylhäällä on odotettavissa ruuhka. Tornia kiertävä näköalatasanne on kapea, ja ihmiset liikkuvat siinä käytännössä jonossa - kun tasanne on täynnä ja ihmiset keskittyvät valokuvaamiseen, jono ei myöskään liiku minnekään. Ohittaminen on lähes mahdotonta, mistä syystä kohde ei ole suositeltava erilaisia kammontunteita, kuten paniikkihäiriötä, harrastaville. Maisemasta näkee jotain sisältäkin, mutta siitä ei ehkä lipun hintaa kannata maksaa.